Vuoden 2017 tavoitteet

Asetin reilu vuosi sitten itselleni tavoitteita seuraavaksi vuodeksi, joten nyt on se aika vuodesta, jolloin voitaisiin käydä ne läpi ja asettaa tavoitteet vuodelle 2017. Aloitetaan vuosi sitten asetetuista tavoitteista, joita oli yhteensä kuusi kappaletta.

(C) Helka S.

1. Jatka kisaamista

Tämän vuoden kisaamiset vähän jäi. Keväällä olin kahdissa kisoissa ja syksyllä ei kisoja edes järjestetty. Saldona oli koulukisat Rutun kanssa (aikuisratsastusmerkki, 52,2%), jotka eivät menneet kovinkaan hyvin, ja estekisat Makkaran kanssa (70-80cm, 0-0) jotka menivät odotuksia huonommin.

2. Älä unohda rataa

Jotain positiivista kisoja koskien - muistin jokaikisen ratsastamani kisaradan! Tämä linja kun jatketaan tulevaisuudessakin niin kaikki on hyvin.

(C) Vekku

3. Kehity kouluratsastuksessa

Omasta mielestäni kehityin. Olen päässyt nyt etenkin kesän jälkeen menemään monipuolisemmin eri hevosilla ja tekemään haastavampiakin asioita, joissa on joutunut ihan oikeasti miettimään miten jokin asia tehdään. Oon löytänyt sisäisen koulutuupparini pitkästä aikaa päästyäni Mintyn selkään, sillä se on poni, jonka kanssa natsaa todella kivasti - tuli sellainen fiilis heti istuessani sen satulaan kesällä.

4. Hio istuntavirheitä entisestään

Ainakin tasapainoa on tullut tänä vuonna harjoitettua erityisen paljon Makkaran ansiosta, enkä hätkähdäkään ihan pienistä pompuista. Jalat on mun ikuisuusongelma, ryhtikin joillakin hevosilla. Ryhtiin ainakin voisi vaikuttaa hierojalla käynti, jota olen tässä harkinnut jo jonkin aikaa - mun niskojen seutu on nimittäin aivan jumissa... Esteillä mun istunta tuntuu parantuneen jonkinverran, vaikka aika hevoskohtainenhan se on. Makkara on tässä hyvä esimerkki: en oikein osaa mukautua sen hyppyihin, osin ehkä sen vuoksi, että poni on niin hidas ellei sitä saa heti alkuun liikkumaan. Rutulla taas meno näyttää huomattavasti paremmalta. Jos kuitenkin vertaa joihinkin parin vuoden takaisin kuviin niin aikamoinen harppaus eteenpäin on otettu!

5. Apujen käyttö

Avut ovat hirmuisen hevoskohtaisia, jotkut vaativat selkeitä ja jotkut huomaamattomampia. Lätyllä alkaa ohjasavut olemaan aika hyvin hallinnassa, sillä estetunneilla muuten niin hitaasta hevosesta tulee todella reipas estetykki, joka vaatii hieman ronskimpiakin otteita.

6. Istu alas satulaan

Tämä on alkanut hieman helpottaa. En ainakaan huomaa nousevani jalustimille yhtä herkästi kuin vaikkapa vuosi sitten, vaikka sillointällöin tätä esiintyykin herkästi.

Entä mitenkäs vuoden 2017 tavoitteet?

Ensi vuodelle on jotenkin todella vaikea keksiä hevosiin liittyviä tavoitteita, juurikin sen vuoksi, että harrastus muuttuu entistä epäsäännöllisemmäksi. Joitakin kuitenkin keksin, saa nähdä kuinka moni niistä toteutuu. Lisäksi lisään tähän muutamia tavalliseen arkeen liittyviä tavoitteita.

(C) Lotta

1. Ratsasta uudella hevosella
Tämän luulisi olevan aika helppo. Olen ihan tosissani alkanut miettimään noita Jyväskylän seudun ratsastuskouluja ja niiden testaamista. Mahdollisesti testiin pääsisi pari muutakin paikkaa! Toisen testaaminen voisi onnistua mun puolesta ihan milloin vain, mutta toinen onnistuu vasta myöhemmin ensi vuonna. Tämä jälkimmäinen kuvio on vielä hieman auki, eli mikään ei ole vielä varmaa.

2. Saa vähintään 55% koulukisojen heB-luokasta
Varmasti muistatte, ettei mun heB-startit ole menneet kovinkaan hyvin, vaikka asiat osaankin. Ensimmäisen starttini pistän jännityksen piikkiin ja keväällä rata meni huonosti aika varmasti Rutun jalan takia, jolloin ensimmäiset oireet näkyivät - tosin huomasin sen vasta videolta käsin pari päivää myöhemmin. Eli jos nyt kisoihin pääsen keväällä, niin totta kai tähtään siihen vähintään 55 prosenttiin!

3. Kuvaa sekä koulu- että estekisoja ja käy raveissa
Jyväskylässä asuessani tähän on hyvät mahdollisuudet, tietysti riippuen työvuoroista. Killerille on suhteellisen lyhyt matka ja mitä olen Kipaa jo vilkuillut, niin siellä järjestetään aika mukavasti kisoja. Ravit ovat ehdottomasti myös to do -listalla!

4. Valmistu ammattiin kohtuullisin arvosanoin
Oi kyllä, mun pitäisi näillä näkymin valmistua ammattikoulusta ensi syksynä! Paperit otan luultavasti vasta keväällä, mutta opintoja ei mulla pitäisi olla enää alkusyksyn jälkeen.

5. Selviä kirjoituksista
Mulla on syksyllä ensimmäisten kahden aineen kirjoitukset. Ne ovat aineista mulle helpoimmat, lyhyt matikka ja äidinkieli. Jos niistä selviän kohtuullisilla arvosanoilla, niin olen tyytyväinen!

6. Liiku enemmän ja herkuttele vähemmän
Mun on myönnettävä, että liikun todella vähän. Pääasiassa mun liikkuminen rajoittuu töihin, ratsastukseen ja jos menen koulusta jonnekin. Herkuttelua olen jo kovasti vähentänyt tämän syksyn aikana, sillä olen alkanut seuraamaan paremmin omia syömisiäni. Faktahan on se, että vaikka ala vaatii paljon liikkumista, on se myös hyvää ruokaa. Nyt olisikin tavoitteena, että Jyväskylässä alkaisin liikkumaan niin hyvin ja paljon kuin vain kykenen! Asun lähellä hyviä lenkkialueita, laskettelurinteeseen ei ole pitkä matka ja pystyn käymään myös salilla. Nämä kaksi jälkimmäistä toki ovat mulle vieraampia asioita, rinteissä olen pari kertaa aikaisemmin käynyt. Saa nähdä intoudunko lähtemään pari kertaa yksin!

Nimivirheitä ja 18 muuta faktaa

Vuosi sitten toteutin joulukalenterin, mutta täksi vuodeksi en sellaista alkanut toteuttamaan. Ideoita ei vain riitä sellaisen toteuttamiseen, katsotaan mikä on ensi vuoden tilanne. Viime joulukalenterissa kerroin muutamia faktoja itsestäni ja nyt ajattelin kertoa niitä muutamia lisää. Kertokaa ihmeessä kommenteissa, että tuliko jotkut näistä täytenä yllätyksenä vai tiesitkö jo kaikki!

1. Kuinka moni muistaa kahviin liittyvän faktan viime vuodelta? Olen nimittäin opetellut nyt juomaan sitä! Viime kevään työssäopissa join silloin tällöin kupillisen ja se on nyt jatkunut tämän hetkisessä harjoittelussa. Kaksi palaa sokeriahan ja maitoa se vaatii, mutta pystyn juomaan kuitenkin.

2. Jyväskylään muuttaessani en muuta omaan kämppään, vaan periaatteessa asun työpaikallani. Käsittääkseni ainoat kustannukset mitä mulle tulee koostuvat syötävistä, matkoista ja muusta "turhasta" - saman käsityksen mukaan aamupalan ja lämpimän aterian saan kuitenkin työpaikan toimesta.

3. Kuten tunnun jokaisessa postauksessa toteavan, kuuntelen paljon musiikkia. Vaikka en jostakin kappaleesta pitäisi, pystyisin sen kuuntelemaan jos se tulee esimerkiksi radiosta. On kuitenkin olemassa yksi kappale, jota en pysty edes radiosta kuuntelemaan saatika itse laulamaan: Maa on niin kaunis. Mikäli oikein muistan, niin olen kyennyt kuuntelemaan sitä viimeksi alakoulussa tai yläasteen alussa.

4. Rakastan kirjoittamista. Siis ihan oikeasti. Yläasteella kun muille sanottiin minimisivumäärä aineille niin mulle sanottiin maksimi. Nykyäänkin kirjoittelen enemmän tai vähemmän ja julkaisen niitä ajoittain eräällä foorumilla - joka ei siis ole hevosihmisten ruskea foorumi, sinne en julkaisisi vaikka maksettaisiin.

5. Menen mieluusti sieltä mistä aita on matalin. Viime kevään työssäopissa tajusin, etten ollut tehnyt koulun opetuskeittiössä ainuttakaan lämmintä ruokaa, vaikka työtehtäviä oli kierrätetty. Olenkin naureskellut, että varmaan olin aina ottanut tehtäväkseni keittää ne kananmunat kun on oltu lämpimän ruoan tiimissä... :D

6. Olen katsonut kaksi kauhuleffaa elämäni aikana, Saw-elokuvasarjan viidennen ja kuudennen osan. Näistäkin kaikista raaimmat kohtaukset skippasin suosiolla.

♥

7. Mun läheisimmät ystävät ovat poikkeuksetta kaikki tallilta "löydettyjä". Jotenkin ystävyys on sitten syntynyt hetkessä, vaikkapa ratsastusleirillä, ja jatkunut. Esimerkiksi parhaan ystäväni Netan tapasin vuonna 2015 ratsastusleirillä. Veikkaan, että emme olisi näin läheisiä, ellei kesken leiriruokailun olisi selvinnyt, että menemme syksyllä samalle luokalle.. :D

8. Olen iltavirkku. Mulla ei ole mitään ongelmaa valvoa aamun tunneille saakka, mutta kauhistus kuinka arkisin ei meinaa millään herätä.. Monesti etenkin sunnuntai-iltana tulee valvottua pitkälle yöhön, sillä viikonloppuisin nukun todella myöhään, joten maanantaiaamut eivät ole järin mukava kokemus... :D

9. Olen varmasti yksi tallin puheliaimmista ratsastajista tunneilla. Jätin "jos sanot sanankin tän tunnin aikana niin saat hevosen X" -uhkauksien laskemisen kesken kymmenennen jälkeen. Nyt tänä syksynä oon ollut hiljaisempi, mutta kyllä niitä kommentteja edelleenkin tulee.

10. Kun joskus harvoin puhun puhelimessa niin menen täysin omaan rauhaan, enkä mielelläni puhu muiden läsnäollessa. Kotona se on yleensä sauna tai pesuhuone yleisesti ja koulussa meidän osaston rappukäytävä. Harvoin kyllä puhelimeen puhun ja silloinkin yleensä työasioita tai vanhempieni kanssa.

11. Monille tuottaa vaikeuksia nimeni muistaminen ja etenkin nimeni kuuleminen oikein. Milloin olen Selja, milloin Senni ja milloin Sonja. Olenkin opetellut lausumaan nimeni tarpeeksi hitaasti, jotta keskustelukumppanini saa nimestä varmasti selkoa. Jo alakouluikäisenä, ehkä 7-8 vuotiaana, aloin kuitenkin tottelemaan myös Senni ja Sonja -nimiä ja nykyään kaikkia, jotka edes hieman muistuttavat omaani. Korjaan kuitenkin ahkerasti myös nimivirheitä, mutta parin henkilön kohdalla olen jo menettänyt toivoni, kun kutsutaan esimerkiksi luokkatoverin nimellä... Tallillakin, erityisesti Mikkolassa, minut ja ystäväni sekoitettiin jostakin syystä aina, vaikka meillä ei ollut muuta yhteistä tekijää kuin harrastus ja kotitien nimi!

12. Olen monesti meinannut saada vuokrahevosen, mutta se on aina kaatunut jostakin syystä. Ensimmäinen mahdollisuus kahteen poniin taisi olla vuodenvaihteessa 2012-2013 ellen aivan väärin muista ja tuorein aivan tältä syksyltä. Tämä kaatui kulkemisen vaikeuteen, sillä talli olisi ollut aivan kaupungin toisella laidalla olemattomien kulkuyhteyksien päässä.

13. Olen kiinnostunut raveista, mutta en ole ikinä ollut katsomassa sellaisia. Pari kertaa on pitänyt mennä, mutta niille päiville on sitten osunut jokin este. Raveista puhuminen on mukavaa touhua ja varmasti menisin kärryillekin, jos sellainen mahdollisuus annettaisiin! Kerran olen ajanut shettiksellä, pääosin tosin käynnissä, ja mieluusti kokeilisin uudestaankin.

14. En juurikaan vänkää mistään kotioloja lukuunottamatta ja pyrin välttämään väittelyitä, sillä mielipiteiden perustelu ei ole vahvuuksiani. Erityisesti ensimmäisenä mainitusta on ollut välillä harmia, sillä en etenkään alakoulussa osannut vain sanoa ei. Musta kuitenkin näkee kuulemma todella helposti, että mitä mieltä asioista olen! :D

15. Edelliseen liittyen, olen niin sanotusti aika läpinäkyvä. Yläasteella varsinkaan ei ihastumiseni pysyneet salassa kaveriporukalta, sillä eräällä porukan jäsenellä tuntui olevan haukankatse tätä asiaa koskien, sillä hän tunsi minut läpikotaisin ja mun salailut eivät onnistuneet muutenkaan vielä järin hyvin.

16. Ihastun/ihastuin helposti. Siis todella helposti. Yläaste oli tämän osalta pahinta aikaa, nyt on helpottanut enkä ihastu ihan vain sormia napsauttamalla - kaiketi.

17. En ole juurikaan kiinnostunut jääkiekosta, mutta silti seuraan monia jääkiekkoilijoita, Liigaa sekä Leijonia Instagramissa. Pelaan myös aika säännöllisesti NHL16:sta, enkä ole ainakaan omasta mielestäni siinä ihan huonoimmasta päästä. Keskustelen nykyään myös enemmän joidenkin kavereideni kanssa jääkiekosta yleisesti ja etenkin viime keväänä meillä oli MM-kisoissa kunnon tulosveikkaukset jokaisesta ottelusta.

18. Olen todella herkkä ja ahdistun herkästi tietynlaisissa tilanteissa. Alakoulussa en viitannut tunneilla ikinä ellen ollut 150 prosenttisen varma vastauksen olevan oikein, sillä väärästä vastauksesta saattoi vierähtää pari kyyneltä. Viittaamattomuus jatkui koko yläasteenkin läpi ja tapana se on vieläkin. Nyt tosin olen oivaltanut, että myös väärin voi vastata.. :D Ahdistavaksi koen tilanteet, joissa joudun arvioimaan itseäni. Työssäoppimisjaksojen loppuarvioinnit ovatkin todella ahdistavia mulle, vaikka 90 prosenttia arvioinneissa olleista henkilöistä ovat olleet supermukavia! Myös uudet tilanteet saattavat ahdistaa.

19. Vielä pari juttua mun luonteesta, mitä olen tänä syksynä huomioinut itsestäni. En pysty keskittymään pitkään samaan asiaan, joskus jopa lyhytkin aika riittää. Ryhmätöissä vaihdan koko ajan keskustelun työn aiheesta johonkin muuhun. Saatan muistaa jonkin asian kesken tekemisen, jolloin jätän tekeillä olevan asian kesken lähtien hoitamaan muuta ja kesken jäänyt homma unohtuu. Uppoudun monesti ajatuksiini havahtuen siihen, kun minulle puhutaan ja joudun pyytämään keskustelukaverin toistamaan asiansa. Mun on myös vaikea rauhoittua, mikäli olen tehnyt rivakasti vaikkapa töitä. Esimerkiksi työssäoppijaksolla oli muutama todella kiire päivä, jolloin ei paljon istua tai muuten vain seisoskella kerennyt ja silloin kun olisin saanut, niin pystyin olemaan rauhassa minuutin tai kaksi, jonka jälkeen mun oli pakko tehdä jotakin - vaikkapa pyyhkiä sitä samaa pöytää, minkä olen pyyhkinyt viimeisen tunnin aikana varmaan viidesti.

Tuliko musta esiin yllättäviäkin asioita? Onko sinulla samoja faktoja itsestäsi kuin minulla?

Hyvää joulua!

Jouluaatto on jo takana, mutta ajattelin silti tulla näin keskiyöllä (kellohan on siis julkaisuhetkellä hieman yli kaksitoista) kirjoittelemaan lyhyesti ja jakamaan kuvia tältä päivältä. Meidän aattopäivähän on tavallisesti todella normaali, päivä muiden joukossa (ainakin omasta mielestäni): aamupäivästä, kymmenen jälkeen, syödään aamupuuro ja iltapäivällä, yleensä viiden kieppeillä, sitten syödään jouluruoka. Tämän jälkeen, noin tuntia tai kahta myöhemmin, avataan lahjat. Illansuussa käydään vielä hautausmaalla viemässä kynttilä vaarini haudalle. Meillä ei siis ole mitään kummempia jouluperinteitä ja viimeiseen pariin vuoteen meillä ei ole edes joulukuusta ollut olohuoneessa. Meillä ei käy sukulaisia, emmekä mekään aattona käy. Huomenna menemme kuitenkin käymään sekä isäni äidin, että äitini vanhempien luona ja jälkimmäisillä on vielä pari pakettiakin meille kauempana asuvilta sukulaisilta.

Lahjoja en ala sen tarkemmin tänä vuonna esittelemään, mutta ne ovat kaikki toivottuja ja niille löytyy varmasti käyttöä. Tai no, huulibalsamista en tiedä kuinka ahkeraan käyttöön tulee, mutta muuten kyllä tulee ahkeraa käyttöä. Tänään sitten paketista tulee luultavasti viime vuotiseen tapaan astioita, joille on sitten myöhempää käyttöä ;) Nyt kuitenkin päivän kuviin!

Syksyn puhelinkuvat

Pitkästä aikaa puhelimen tyhjennystä! Mun syksyyn on mahtunut yllättävän paljon kaikkea: oon käynyt Nurmijärvellä, kokeillut uusia juttuja, tehnyt töitä ja harrastanut. Koulussa on tullut vastaan paljonkin uusia juttuja, osa mukavia ja osa ei niin mukavia. Mitä kaikkea sitten on tullut tehtyä niin, että siitä on otettu kuva talteen? Yritin jaotella kollaasit vähän aiheittain, eli tällä kertaa kuvat eivät olekaan aikajärjestyksessä. Toivottavasti postaus näyttää suht järkevältä myös mobiililla, silläi kokeilen ensimmäistä kertaa hieman erilaisempaa kuvien asettelua :)

5. Nurmijärven ratsastuskoulun satulahuoneessa oleskeli todella mukava ja kiltti koira, jota olisin voinut jäädä rapsuttelemaan koko loppuillaksi! (C) Lotta 7. Käväisin tässä pari viikkoa sitten Keuruulla yhden yön reissulla tallin jälkeen, jolloin tehtiin koulujuttuja Netan kanssa yhden päivän verran.

9-11. Mun tämänhetkisiä lempibiisejä Spotifystä, uusimpana tuo Mikael Gabrielin Loistat Pimeäs, jota onkin tullut kuunneltua koko päivä. Mikael Gabriel muutenkin on mun tämän vuoden yksi kuunnelluimpia artisteja ja keväällä olenkin menossa Miklun keikalle Jyväskylään! 12-13. Junamatkailu on viimeisen puolen vuoden aikana tullut todella tutuksi ja tänä syksynä olenkin mennyt kahdesti taajamajunalla, kolmesti Intercityllä ja kerran lähijunalla Helsingissä. Nämä kerrat ovat yhdistettynä kahteen reissuun. Keväällä tulen myös käyttämään ahkerasti junaa kodin ja Jyväskylän välillä. Ensimmäisessä kuvassa olen tulossa Riihimäeltä Tampereen suuntaan ja jälkimmäisessä olen menossa Keuruulle. 14. Keuruulla näin marraskuussa ensimmäistä kertaa leirin jälkeen paria leirikaveria kunnolla. Paria olen satunnaisesti nähnyt tallilla, mutta se on jäänyt todella pintapuoliseksi keskusteluksi. 15. Olen ihastunut nyt syksyllä Ben&Jerry's -jäätelöihin. Kuvan jäätelö tosin ei ole suosikkini, joka on Cookie Dough S'wich Up.

Tässä onkin pari kollaasia, joissa näkyy kouluun ja töihin liittyviä juttuja. Kuvissa 17-19. näkyy kuvia meidän Pop Up -ravintolajaksosta, jolloin me hotelli-, ravintola- ja catering -alan toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat pidimme ihan omaa ravintolaa pystyssä kymmenen viikon ajan. Jakso oli todella raskas, mutta sitäkin opettavaisempi. Kuvissa 21-24. näkyy sitten työssäopin ajalta muutama kuva, jotka tiivistävät aika hyvin mun kuuden viikon jakson.

Tässä vielä pari kollaasia koulu- ja työjuttuihin liittyen. Mun hommiinhan kuului siis salipuoli eli kassan käyttö, tarjoilu jne. Kerran tein sitten osin itse oman ruokani ja selvisin hengissä räjäyttämättä paikkaa. Olen siis aika käsi keittiössä, enkä koe oloani siellä kovinkaan luontevaksi. Ruoka oli kuitenkin taivaallista ja sainkin 3-4 kertaa viikossa nauttia burgereista, lehtipihveistä, kebabeista ja keitoista. Kuvassa 28. näkyy muistaakseni ensilumia, jotka olivat sataneet wanhojen harjoitusten aikana.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Syyskausi on saatu nyt päätökseen ratsastuksen osalta. Olinkin syksyn viimeisellä tunnilla viime viikon perjantaina ja kyseessä oli Ritan estetunti, jolle saatiin toivoa hevoset. En kuitenkaan osannut toivoa ketään, joten pitkän pohdinnan jälkeen mun kohdalle laitettiin Minty. Tiesin ponin olevan vauhdikas hypätessä, joten en tiennyt pitäisikö sitä olla tyytyväinen vai vähän epäluuloinen. Poni oli hieman ehkä kiukkuisempi kuin aikaisemmin harjatessani sitä, mutta nakutellessani tilsoja pois kavioista oli Minty todella kiltisti. Varustamisessa ei mennyt paljoakaan aikaa, mutta itse en ollut pukenut kypärää, liiviä saatika kenkiä jalkaan muiden ollessa valmiita, joten pyysin tunnilla olevaa kaveriani suitsittamaan Mintyn - hänen ratsunsa kun oli jo tunnilla. Maneesissa oltiin tietenkin viimeisinä, mutta kerkesimme hyvin kävelemään ennen verkkaamista.

(C) Joku leiriläisistä

En muistanutkaan lainkaan kuinka jäykkä Minty onkaan vasempaan kierrokseen! Poni ei taipunut yhtään mihinkään suuntaan alkuun ja mun hermot oli hieman kireällä. Tultiin verkassa kuuden puomin linjaa ravissa ja L-päätyyn tehtiin pääty-ympyrä, jolla ylitettiin kaksi puomia. Laukkaverkkaan yhdistettiin myös ravia, sillä tulimme puomilinjan ravissa, muutoin laukassa. Musta tuntui, että Minty meni aivan kamalan lujaa, mutta silti opettaja kehoitti ottamaan enemmän laukkaa. Ympyrällä puomien väliin otin Mintyn kanssa neljä askelta. Pääosin meillä meni tosi kivasti verkka, mitä nyt ennen laukannostoa Minty ei meinannut malttaa odottaa laukka-apuja, jolloin jouduin pysäyttämään sen - pari kertaa myös seinää päin. Silloin kun ponin sai pysähtymään, niin se myös pysyi paikoillaan.
Tunnin alussa Rita kertoi Mintyn hyppäävän vähän mistä sattuu. Tavallaan aika Mussumainen, mutta Minty ei vain vedä päätään alas hypätessä - päinvastoin - ja on aika paljonkin reippaampi. Jo verkkahypyissä alettiin toteuttamaan tunnin teemaa eli myötäyksiä. Tarkoitus oli tulla S-kirjaimesta R-kirjaimen suuntaan verkkaristikko vain kolmesti: ensimmäisellä kerralla kädet pysyvät paikallaan, toisella kerralla puolessa välin harjaa ja kolmannella kädet vietiin aivan hevosen korviin saakka. Tulin ensimmäisellä kerralla aika rauhassa ottaen aika reippaasti kiinni ja hyppy sujui yllättävän kivasti. Olihan se hyppy hieman oudon tuntuinen enkä päässyt ihan täysin hyppyyn mukaan, mutta kyydissä pysymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Toisella kerralla hyppy oli jo parempi, mutta kolmannella kerralla keskityin niin paljon myötäämiseen, että hyppyyn mukautuminen oli hieman omaperäisempi. Tultiin vielä pari kierrosta pidempää myötäystä ja tuntuu, etten saanut hengähtää hetkeäkään - meitä kun oli vain neljä ratsukkoa tunnilla!

Tultiin sitten pitkällä sivulla olevaa kolmen ristikon linjaa, joka oli koottu puomilinjasta. Ensimmäinen väli oli yhden askeleen mittainen ja toinen kahden. Tehtävässä jatkettiin samaista myötäysharjoitusta: ensimmäisellä kädet paikallaan, toisella puoleen väliin harjaa ja kolmannella korviin. Ensimmäisellä kerralla mulle iski jonkinlainen paniikki kääntäessäni linjalle, joten käänsin pois. Vauhti vain tuntui aivan liian lujalta, mutta Rita sitten tomerasti patisti mut tehtävään. Ensimmäisellä kerralla yritin keskittyä lähinnä kyydissä pysymiseen ja vasta toisella kerralla pystyin miettimään myös myötäystä paremmin. Kun noin 170 senttinen hyppää pienehköllä ponilla, joutuu miettimään aika paljon sitä omaa tasapainoaan. Sileällähän mulla ei noin 140 senttisen tai hieman pienemmän Mintyn kanssa ole mitään ongelmaa, mutta hypätessä ja kovassa vauhdissa pitää ollakin jo tarkempi. Vauhtikin hieman hirvittää juurikin tästä syystä. Ei saa vetää vääriä johtopäätöksiä, rakastan tallin poneja ja tällä hetkellä lempparit löytyvät aika pitkälti poneista.
Muutaman kierroksen jälkeen alettiin hyppäämään lävistäjällä BH olevaa ristikkoa vinosti. Itse tulin vähän suorempaa linjaa, sillä nuo vinohypyt vaativat multa todella paljon keskittymistä ja tällä kertaa sitä hankaloitti alla viilettävä 6 vuotias. Ensimmäisellä kerralla jännitin itse todella paljon hyppäämistä, jolloin Minty kielsi ja jäätiin esteen eteen taahaamaan mun yrittäessä patistaa ponia esteen yli. Ja yli päästiinkin, tosin mun mukautuminen hyppyyn ei ollut mitenkään näteimmästä päästä hypätessämme paikaltamme. Seuraavalla kierroksella sama homma: ensimmäisellä yrityksellä jäin pyllistelemään ponin kaulalle esteen eteen ja toisella yrittämällä kerrasta yli. Viimeisellä kierroksella pääsimme ensimmäisellä yrittämällä yli saatuani itseluottamusta ponin ratsastamiseen.

Hyödynsimme vielä vinohyppyjä yhden radan verran. Tultiin ristikkolinja, jolta jatkettiin päätyyn ja sieltä lävistäjälle vinoristikolle. Jatkettiin päätyyn, josta tultiin samainen ristikko toisesta suunnasta. Olin jo vähän rennompi Mintyn selässä, vaikka vauhti hieman hirvittikin. Linja meni hyvin ilman mitään ongelmaa. Siirsin keskittymisen täysin vinoon ristikkoon ja päästiinkin siitä ensimmäisellä yrittämällä, hieman kiemurrellen mutta yli kuitenkin. Toisesta suunnasta ristikko olikin jännittävämpi ponille, mutta pohkeet lähellä ponin kylkiä ja pientä kannustavaa ääntä niin yli päästiin. Totesin radan jälkeen, että mun reidet ihan tärisee ja loppukäynneissäkin kävellessäni ponin vierellä tutisivat jalat edelleen hieman. Toinen toteamus oli, että jään suosiolla mielummin tuuppailemaan Mintyn kanssa, vaikka esteratsastaja olenkin :D

Nyt tosiaan kun alkoi joululoma tunneilta ja mun heppailut muuttuvat aika pitkälti epäsäännöllisimmiksi (lue edellinen postaus, mikäli et tiedä miksi), niin kaipaisin postausideoita. Mitä haluaisitte lukea täältä? Mulla on pari postausta tuloillaan ihan tässä lähiaikoina ja yksi luultavasti heti vuoden alkuun tai aivan tämän vuoden loppuun. Kertokaa toki, mikäli teillä on ideoita mitä toteuttaa! :)

Muutosten tuulia

Pitkästä aikaa arkisempaa postausta! Lupasin tuossa jokinaika sitten kertoa kuulumisia hevostelun ulkopuolelta, joten tässäpä olisi.

No mitä mulle oikein sitten kuuluu? Olen ollut nelisen viikkoa eli yli puolet jaksosta työssäoppimassa paikallisessa kahvilassa. Alunperinhän mun piti lähteä Ikaalisiin kuudeksi viikkoa, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Teen töitä noin 21 tuntia viikossa eli kolmen päivän verran ja kahtena muuna keskityn sitten lukioon. Maanantait, tiistait ja torstait kuluvat siis töissä, koulussa taas keskiviikot ja perjantait sekä tiistaiaamut. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin rästiin jääneitä tunteja, joten teen pidempiä päiviä, joka on syynä siihen, miksi en torstaina tallille päässyt - pääsin nimittäin töistä puoli tuntia ennen tunnin alkua. Mutta en valita yhtään - työpaikka on nimittäin todella mukava ja työporukkakin on aivan super!

Viime viikolta ei kuitenkaan tule tuntipostausta. Siirsin kyllä tuntini perjantaille, mutta jo torstaina töissä olo oli hieman kehno ja koko illan vain torkuin sohvalla, mitä en normaalisti tee. Yön aikana nousi sitten kuume, joten en mennyt sitten kouluun päivällä enkä sitten illalla tallillekaan. Panadolin avulla pidin kuumeen kurissa, mutta olo oli todella flunssainen. Viikonloppuna mietittiinkin äidin kanssa, että olen ollut useammin flunssassa mitä aikaisemmin. Viime viikon perjantainakin lähdin kesken koulupäivän kotiin huonon olon, huimaamisen ja päänsäryn takia - tosin tämä ei johtunut mitä luultavimmin flunssasta - ja ammattikoulun aikana muutenkin olen ollut todella usein kuumeinen. Kesälläkin olin pariin kertaan saikulla korvatulehduksen ja pienen poskiontelontulehduksen takia. Yläasteella mulla oli tapana sairastella keväällä ja syksyllä yksi pidempi sairastelujakso, ala-asteella taas en juurikaan sairastellut. Tiedä sitten mistä olen alkanut nyt repimään näitä tauteja itselleni! Kavereillenikin olen naureskellut, että olen meidän koululääkärin vakiasiakas - tänäkin syksynä olen ollut hänen asiakkaanaan joko koululla tai päivystyksessä neljästi vai viidesti ja keväälläkin muistaakseni kolmesti. Nämä käynnit eivät tosin ole liittyneet varsinaisesti flunssaan. Tänään olin jo koulussa, vaikkakaan olo ei vieläkään ole parhain mahdollinen.

Mutta mitä lähiaikoina on tapahtumassa? Aikaisemmin olen todennut näissä arkisimmissa postauksissa, ettei mitään merkittävää ole tapahtumassa. Mutta nyt on! Olen nimittäin muuttamassa. Yksin. Mun koulussa käymiset nimittäin loppuvat tältä lukuvuodelta tammikuun toiselle viikolle, sillä lähden työssäoppimaan koko kevääksi Jyväskylään. Tämä johtaa taas siihen, että en pääse käymään viikoittain tunneilla. Alustavasti ollaan puhuttu sekä tallin että äidin kanssa, että kävisin pari kertaa kuussa työvuoroista ja tunneille mahtumisesta riippuen - se jää nähtäväksi. En tiedä keksinkö jotain muuta hevosaiheista, luultavasti koitan testailla joitakin ratsastuskouluja (heitelkää muuten ehdotuksia, joita mun kannattaisi kokeilla) ja kisojen kuvaamisen mahdollisuuskin nousee, sillä esimerkiksi Killerille on vain reilut puolisen tuntia kävelymatkaa. Käytyäni haastattelussa muutama viikko sitten sovimme työpaikkaohjaajan kanssa muutamia päiviä alkuvuodesta vapaaksi wanhojen takia. Pääsen siis olemaan päivän prinsessana, vaikka yli puolet asioista mulla onkin vielä täysin auki sen osalta. Wanhat sekoittaa myös mukavasti tuota mun työssäoppimista, mutta onneksi kaikki työvuorot on helposti sovittavissa.

Mitäs teille kuuluu hevosmeiningin ulkopuolella?

Suoraan oppikirjasta - ainakin melkein

Huh, taas on viikko pyörähtänyt edellisestä postauksesta! Sen suuremmin selittelemättä siirryn suoraan postauksen aiheeseen - viime viikon estetuntiin. Tunnille olin saanut jälleen Lätyn ja olin ihan mielissäni. Olin viimeksi sillä hypätessäni ilmoittanut, että voisin todellakin hypätä sillä toistekin. Harjasin hevosen nopeasti ja vielä nopeammin varustin sen, tosin Lätty yritti kovasti vältellä töihin lähtöä tuuppimalla ja hamuamalla takinhelmaa. Suitsiessa taas hevonen nosti päänsä ylös, mutta viime kerrasta viisastuneena sain ujutettua käden sen verran nenän päälle, että pystyin heti vetämään sen takaisin alas. Jätin takin suoraan talliin, sillä lämpötila oli plussan puolella ja Lätyn kanssa luultavasti joutuisin tekemään ihan kunnolla töitäkin.

Jälleen leirikuva, mutta pikkuvikoja!

Ravatessa Lätty tuntui todella hyvältä: se liikkui hyvin eteen ja mun hommaksi jäi lähinnä vain ohjata ja totutella jälleen ison hevosen liikkeisiin. Laukassa Lätty liikkui todella tahmeasti ja ympyröillä sain olla todella tarkkana, ettei hevonen stoppaisi. En ottanutkaan lyhyempää laukkaa juuri ollenkaan, vaan pyysin hevosta aina pitkällä sivulla reippaasti eteen kevyessä istunnassa ottaen sivun lopussa hieman kiinni. Ympyröillä kokeilin, että liikutaankos nyt eteenpäin ja pikkuhiljaa kaasu löytyi laukassakin. Aloitettiin aika nopeasti ensimmäiset hypyt pienillä ristikoilla: hieman ennen R-kirjainta kaarrettiin ristikolle vino hyppy, jolta vaihdettiin laukka oikeasta vasempaan jatkaen kulmaan. Lyhyen sivun keskeltä jatkettiin vinosti toiselle ristikolle ja vaihdettiin laukka oikeaksi jatkaen uraa pitkin uudelleen tehtävään. Piirros löytyy jälleen alempaa. Tehtävä vaikutti helpolta, mutta heti ensimmäiselle esteelle sain huomata pohkeiden tärkeyden. En pitänyt nimittäin pohkeita tarpeeksi lähellä, jolloin Lätty ajatteli, ettei hyppää - vaikka olisi leikiten vaikka peruuttanut sen yli. Uusi yritys ja tällä kertaa ilman mitään ongelmaa yli. Muistaakseni jokaisella kerralla vaihdoin laukan vasta lähempänä kulmaa ja jotenkin tykkään noista laukanvaihdoista! Faktahan se on, että niitä on kiva tehdä silloin, kun hevonen osaa. Toiselle ristikolle sain olla jatkuvasti muistuttamassa itselleni ulkopohkeesta ja parilla ensimmäisellä kerralla tultiinkin aika kiemurrellen. Tiukahko käännös kuitenkin sujui suhteellisen hyvin alusta saakka!

Vaihdoimme tehtävää pitäen kuitenkin hypättävät esteet samoina. Tulimme vasemmasta kierroksesta ensin kaartaen C-päädyn lyhyen sivun keskeltä pystyille linjaten ensimmäiselle vinosti ja seuraavalle lähes suoraan, kuitenkaan reittiä edelliseltä muuttamatta. Askeleita väliin tuli sujuvat neljä. Ensimmäinen kerta oli jälleen vähän hakemista etäisyyksien laskussa, mutta jo toisella kerralla osasin katsoa paikan jo tarkemmin.
Vaihdettiin tehtävää pitäen kuitenkin edelleen samat esteet. Kierrossuunta vaihtui oikeaan ja aloitimme tulemalla pitkää sivua pystylle suoraan. Tästä käännettiin vinolle pystylle, jolta jatkettiin suoraan päätyyn kääntäen vasemmalle ja tultiin vielä ensimmäisenä hypätty pysty toisesta suunnasta. Lätty jatkoi varmaa hyppylinjaansa, tosin ensimmäisellä kerralla tultiin hieman kiemurrellen vinolle esteelle. Vinon esteen jälkeen olisin itse myös ratsastanut pari metriä enemmän suoraan, mutta ei se tiukempi käännöskään tiukkaa tehnyt meille kummallekaan. Toisella kerralla suoritus oli Marjon mukaan kuin suoraan oppikirjasta - en osaa sanoa yhtään, että mikä siinä oli niin hyvää, tein nimittäin mielestäni sen samalla tavalla kuin ensimmäisenkin.

Oikealla C-pääty, vasemmalla L-pääty

Siirryttiin sitten täysin eri esteille. Otettiin vasen kierros ja aloitettiin hyppäämällä kentän ainut okseri. Kaarsimme siis kulmassa tiukasti vasemmalle suhteutetulle linjalle, jolla oli okseri ja pysty seitsemän askeleen välillä. Okserille mun oli tosi vaikea nähdä sopivaa paikkaa, sillä en kerennyt ja/tai uskaltanut antaa hevosen mennä reippaampaa vauhtia eteen ennen sitä. Mullahan oli Patunkin kanssa muutama viikko sitten sama ongelma suht samanlaisen tehtävän kanssa - ponin vain saa liikkumaan reippaammin helpommin ja nopeammin kuin Lätyn. Esteiden välissä yritin sitten parhaani mukaan saada pidempää laukkaa, jotta saadaan se seitsemän askelta ja onnistuinkin siinä aina. Parin kierroksen jälkeen otettiin mukaan kaksi muutakin estettä: L-päädystä otettiin suhteutetun jälkeen lähestyminen lävistäjän pystylle, jolta kaarrettiin vasemmalle pitkän sivun pystylle. Suhteutettu meni hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla Lätty stoppasi lävistäjän pystylle jäätyäni arpomaan liian pitkäksi aikaa sopivaa hyppypaikkaa, jolloin en pitänyt pohjetta lähellä. Uusi yritys ja helposti yli, eikä viimeisessäkään esteessä ollut mitään ongelmaa. Lätty ansaitsi kunnon taputukset ja aloitinkin loppuravit melkeinpä heti perään. Kauhea vauhti päällä taas loppuraveissa, joita en tehnyt kovinkaan pitkään hevosen jatkaessa seuraavalle tunnille.

Tällä viikolla menenkin poikkeuksellisesti perjantaina ratsastamaan eli jälleen pääsen uuden opettajan tunnille! Tunnin aiheesta en tiedä varmaksi, ainakin maanantaina oli ollut koulutunteja. Perjantaina sitten näkee! :)

Sopivan kova muija

Viime torstaina oli todella talvinen keli. Loskaa oli joka paikassa ja vettä tuli etenkin aamusta vaakatasossa. Onneksi mulla on sisätyö, eikä tarvitse laittaa nokkaa ulos muuten kuin tullessa ja lähtiessä! Tallillekin pääsin myöhässä ja listaa katsoessa jouduin pyörittämään silmiäni muullekin kuin säälle. Tunnin aiheena oli puomit ja hevosena mulla oli Makkara. Mulla ei ollut yhtään fiilistä alkaa vääntämään sen kanssa, mutta eipä siinä auttanut mikään muu kuin mennä harjaamaan ponia. Poni oli yllättävän siisti, pepun päällä oli vähän märkää likaa, jonka sain suurimmaksi osaksi pois. Varustaminen sujui sukkelasti ja Makkara onkin varmasti yksi nopeiten varustettavia poneja mitä tiedän. Kypärä päähän, hanskat käteen, raippa mukaan ja maneesille, jossa riisuin ennen selkäännousua takin pois sillä tiesin, että mulle tulee vielä kuuma jossakin vaiheessa tuntia enkä jaksaisi tulla takin riisumisen ajaksi alas selästä.

(C) kuka?

Kuten ajattelinkin, ei Makkara ollut kovinkaan reippaalla tuulella. Sain patistella sitä alusta alkaen liikkumaan eteenpäin ja useimmiten poni liikkui eteen vasta, kun "säikähti" jotakin. Ensimmäinen tehtävä oli haastava tehdä, sillä hevonen ei liikkunut juuri mihinkään. Piirros puomien sijainnista löytyy hieman alempaa, mikäli joku haluaa tukea hahmottamiseen! Aloitimme vasemmassa kierroksessa harjoitusravissa ilman jalustimia ylittämällä L-päädyn molemmissa kulmissa olevat kolme puomisarjaa. Puomien väliin tuli aina yksi tai kaksi askelta, riippuen puomin ylityskohdasta. Me menimme sisäreunasta ylittäen puomit yhdellä askeleella. Viimeisen sarjan jälkeen tehtiin avotaivutusta hieman sivun puolivälin yli, jolloin kaarrettiin kentän keskellä olevalle puomille. Puomin jälkeen nostettiin oikea laukka ja laukattiin voltti toisen puomin yli. Kun ensimmäinen puomi oli ylitetty toiseenkin kertaan, siirryttiin takaisin raviin ja toistettiin tehtävä. Kuten sanoin, oli poni todella hidas. Tähän kierrokseen olin itsekin vielä hieman uninen (olin torkkunut koko tallimatkan), joten hitaaseen vauhtiin löytyi aika helposti syy. Toiseen kierrokseen sitten heräsin itsekin ja mua alkoi jo turhauttamaan ponin hitaus, joten muistutin raipalla. Laukka varsinkin oli yhtä tuskaa. Tiedättekö muuten miltä tuntuu, kun poni lähtee pukittaen alta tykinkuulana eteen eikä sinulla ole jalustimia parantamassa tasapainoa? Oli aika mielenkiintoinen kokemus...

Kun Makkaraankin oli saatu hieman vauhtia, oli työskentelykin huomattavasti mukavampaa. Avotaivutukset sujuivat molempiin kierroksiin ihan siedettävästi, samoin puomisarjat. Siirryttiin sitten laukkatehtävään, johon sai ottaa jalustimet takaisin jalkaan. Lyhensin itse jalustinta reiällä, sillä en pidemmällä jalustimella saanut kunnon tukea - Makkaralla kun on estesatula. Keräännyttiin puomisarjapäätyyn ympyrälle ja ylitettiin puomisarjat laukassa. Keskimmäiset puomit oli toiselta puolen nostettu kannattimilleen. Nostin sitten laukan tavallisesti ja kulmassa Makkara sitten säikähti (tai "säikähti", en ole varma enää että tippuiko sieltä katolta lumikasa vai ei) ja livahti mukavasti takavasemmalle. Ihmeen kaupalla pysyin kyydissä, siitä voi kiittää Makkaraa itseään - sen verran monta kertaa tullut harjoiteltua noita äkkikäännöksiä, että ihan hevillä en nykyään ole tippumassa. Tässä vaiheessa poni sitten sai kunnon energiapiikin ja sain oikeasti jopa jarruttaa kunnolla vauhtia. Samalla sain tehdä kunnolla töitä, ettei Makkara lähtenyt tekemään omia reittejään puomeilla. Lopulta saatiin pari onnistunutta pätkää. Marjo tokaisikin jossain näillä kohdin, että "oot sä sopivan kova muija ton ponin selkään". Noh, pitää se varmaan ottaa kohteliaisuutena. Makkaran selässä muutun ihan eri ihmiseksi, häijy ei ehkä ole oikea sana mutta tiukka voisi. Vaadin oikeasti kunnolla sen kanssa, jos ei muuta niin liikkumista. Kuuma tulee aina sen kanssa - nytkin olisin voinut ottaa hupparin pois... :')

Viimeinen tehtävä vaati hieman keskittymistä. Aloitimme tehtävän vasemmassa kierroksessa. Puomisarja ja täyskaartomainen käännös toiselta puolen kannattimelle nostetulle puomille. Puomilla laukanvaihto ja kaarre oikealle ylittäen molemmat puomit. Tähän suuntaan tehtävä ei tuottanut ongelmia, meno oli aika perusvarmaa. Toiseen kierrokseen oli sitten pientä ongelmaa kääntymisen suhteen. Voltilla kääntäessä Makkara lähti ulkolapa edellä kaarteeseen, sillä en kääntänyt ulkopohkeella. Ulkopohkeella kääntäminen on mulle haastavaa, sillä etenkin Makkara vaatii myös sitä ja usein huomaankin, että mennään lapa edellä kaarteessa. Kun muistin ulkopohkeen olemassaolon niin alkoi kaarrekin sujumaan paremmin. Odotellessani omaa vuoroani, ravailin ja hieman laukkailinkin toisessa päädyssä. Makkara liikkui mukavasti ja homma luisti niinkin hyvin, että poni myötäsi niskastaan ajoittain lyhyitä pätkiä. Se tunne oli aikas mukava, sillä omasta mielestäni Makkara ei ole siitä helpoimmasta päästä ratsastaa. Mieli teki jäädä vain tuuppailemaan, mutta loppuravitkin oli tehtävä.

Huomiseksi - tai täksi päiväksi, veikkaan että suurin osa lukee tämän torstain puolella - Marjo lupasi jotain ratatreeniä. Saa nähdä onko mieli muuttunut vai ei, mutta hyppäämään olisi mukava päästä taas muutaman viikon jälkeen. Sanoinkin viimeksi, että hyppäämistä totta kai - kunhan saisin jonkun muun kuin Makkaran. Henkilökohtaisesti en itse jaksa sitä ponia kovinkaan montaa kertaa putkeen! :D

Kauhistunut poni ja häpeävä ratsastaja

Nyt huokaisen syvään ja myönnän, että kuluneen viikon aikana en ole miettinyt ollenkaan blogia. Oikeastaan hävettää, kuinka epäaktiiviseksi tämä on muuttunut ja valitettavasti tämä epäaktiivisuus ei tunnu loppuvan ihan äkkiä. Joka tapauksessa, tässä olisi tiivistettynä viime viikon koulutunnista, jolle olin saanut Laurin. En edes muistanut milloin olisin mennyt Laurilla koulutunnilla, joten olin positiivisella mielellä. Lauri oli hoitaessa oma tyypillinen itsensä eikä tunnin alkukaan yllättänyt. Poni oli hidas ja vasemmalle todella kankea. Se ei taipunut yhtään mihinkään suuntaan ja tuntui, ettei se myöskään liikkunut. Tultiin sitten alkuverkkojen ohessa pientä ja suhteellisen simppeliä tehtävää ensin vasemmassa kierroksessa: toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura, jonka huipulle tehtiin voltti uralle, ja toiselle pohkeenväistöä. Kaikki tämä tehtiin siis kevyessä ravissa. Lauri oli todella hidas. Tuntui, että ravattiin paikoillaan. Väistöt eivät onnistuneet ollenkaan, vaan poni kulki banaanina. Jossain vaiheessa sitten suutuin kunnolla ja muistutin, että kumpikos meistä sen vauhdin määrää. Lauri näytti kuulemma kauhistuneelta ("siis mitääh, komensiko toi mua just o.O"), mutta alkoi myös liikkumaan paremmin - ei kuitenkaan niin, että olisin ollut täysin tyytyväinen. Istuin harjoitusraviin, sillä satulassa istuen mun on paljon helpompi mm. tehdä pohkeenväistöä. En ole ikinä sisäistänyt pohkeenväistöä keventäen, vaikka nykyään se sujuukin ihan siedettävästi - ainakin luulisin näin.

(C) Johanna

Keräännyttiin sitten keskelle maneesia neliölle oikeassa kierroksessa. Toiselle pitkälle sivulle otettiin ravissa avotaivutusta, lyhyellä sivulla laukannosto ja laukattiin pitkän sivun loppuun tehden pitkän sivun keskellä laukkavoltti, mikäli etäisyydet sitä vaativat. En saanut Lauria alkuun edes tyydyttävään avotaivutukseen ja laukkakin oli aivan kamalan tuntuista. Pikkuhiljaa alkoi sujumaan ja kierrossuunnan vaihtuessa sain aikaiseksi parhaimpia taivutuksia koko tunnin aikana. Laukka oli huonompi tähän kierrokseen, en saanut taivutettua yhtään hevosta.
Viimeisenä tehtävänä tultiin sitten sulkutaivutusta ravissa. Tultiin ensin pitkää sivua, kunnes viimeisen kirjaimen kohdalla tehtiin puolivoltti ja jatkettiin sulkua tulosuuntaan pitkälle sivulle. Jatkettiin ravissa ja tultiin pituushalkaisijalle, jolla suoristuksen jälkeen nostettiin laukka sen mukaan, kumpaan suuntaan tehtävää tehtiin eli mikäli tehtävä aloitettiin vasemmassa kierroksessa nostettiin vasen laukka ja päinvastoin. Mulla oli vasemmassa kierroksessa vaikeuksia saada kunnon sulkua aikaiseksi ja Lauri menikin aika pitkälti etuosa todella edellä. Laukka meni hyvin ja ravikin muuten, mutta sulku ei oikein onnistunut. Toiseen suuntaan palaset yhtäkkiä kolahtivatkin paikalleen ja saatiin muutama onnistunutkin sulkupätkä ja poni myös myötäsi niskastaan hieman. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta yhtäkkiä vain kaikki tuntui natsaavan! Tein paljon siirtymisiä ja muutamia peruutuksia ja pituushalkaisijalla pyysin hieman lyhyempää laukkaa. Poni kuunteli superhyvin verrattuna alkutuntiin ja sanoinkin Marjolle, etten millään malttaisi lopettaa kun Lauri oli niin kivan tuntuinen!

Tämä oli nyt tämmöinen lyhyt tiivistelmä tunnista. Tykkäättekö enemmän näistä säälittävän lyhyistä vai pitkistä ja analyyttisemmistä teksteistä? Olisiko yhtään postausideoita näin marras-joulukuulle? Vinkkejä nimittäin kaivataan! Kuunvaihteessa pyrin julkaisemaan postauksen, missä kerron mm. miksi blogi on ollut hiljaisempi viime aikoina ja vähän lähiaikojen tapahtumista :)

Estetunnista sirkustunniksi

Heti näin alkuun pahoittelut postauksen venymisestä. Mulla on ollut kuluneen viikon aikana aivan liikaa kokeita - maanantain ja tiistain aikana yhteensä kolme ja perjantaina olisi seuraava - joihin olen yrittänyt lukea niin paljon kuin mahdollista. Blogi jää luonnollisesti tällöin kakkoseksi. Mun pitäisi itse asiassa nytkin lukea matikkaa, mutta päätin tulla kirjoittamaan tämän postauksen ensin pois alta.
Joka tapauksessa, torstain tunti oli luvatusti estetunti ja sainkin toivomani ponin - nimittäin Patun. Harjasin ponin, joka oli yllättävän puhdas - jälkikäteen kuulinkin, että poni oli ollut pari tuntia aikaisemmalla tunnilla. Kiipesin maneesissa sitten ponin kyytiin. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa ponin selässä, olinhan ponikokoisella kaverilla mennyt viimeksi yli kuukausi sitten. Kamala kuinka pitkä aika siitäkin on kulunut! Marjo kertoi heti tunnin alkuun, että tehtävät ovat tekniikkaa, eivät niinkään korkeutta ja tunnin esteet olivatkin korkeimmillaan noin 70 sentin luokkaa.

Patu leirillä

Alkuverkassa Patu oli ihan ok, laukassa ehkä aavistuksen hidas ja pohkeen takana. Sain tehdä aika paljon töitä saadakseni pysymään laukan yllä. En myöskään nähnyt paikkoja lainkaan puomeille. Otin sitten ennen varsinaista työskentelyä takin pois, vaikka mittari näytti varmasti pakkaslukemia. Aloitimme kolmen ristikon tehtävällä laukaten oikeaa laukkaa uraa ja kääntäen tiukasti oikealle kohti ristikkolinjaa heti kulman jälkeen. Piirroksesta tehtävä selkenee luultavasti paremmin. Ensimmäisellä kierroksella en uskaltanut heti kääntämisen jälkeen pyytää eteen, vaan ratsastin käsijarru päällä. Saatiin kuitenkin vaaditut neljä askelta molempiin väleihin. Kierros kierrokselta rohkenin pyytämään ponia oikeasti eteenkin. Patu alkoi jopa hieman innostumaankin ja sain tosissani tehdä pidätteitä.

Lisättiin muutaman kierroksen jälkeen mukaan myös L-päädyn pysty. Tultiin tavalliseen tapaan oikeassa laukassa aloittaen ristikkolinja vaihtaen viimeisen esteen jälkeen laukka vasemmaksi. Tästä kaarrettiin pystylle, jolle ei ollut mikään kaikista pisin tie. Näin jälkikäteen mietittynä mulle oli koko tunnin haasteena paikkojen hahmottaminen. Tavallisesti mulla ei oo ollut mitään ongelmaa asiassa, mutta nyt Lätyn ja Patun kanssa oon huomannut, kuinka oon "turtunut" niiden muutaman hevosen hyppyihin. Lisäksi totesin Marjolle aika alussa tuntia, että mulla kytee jossakin tuolla takaraivossa ajatus siitä, että poni kieltää ja tipun pahasti - sen verran monesti nähnyt Patun tätä tekevän. Mutta jokatapauksessa, tunnin ehkäpä haastavin este oli mulle pysty ja istunnallisesti kantapäät, jotka nousivat taas jatkuvasti. En tainnut kertaakaan hahmottaa kunnon paikkaa sille! Kerran tulikin aivan ihmeellinen hyppy ihan pohjasta. Kyydissä pysyttiin, mutta tämän jälkeen poni sai virtapiikin, joka näkyikin koko lopputunnin. Tämän jälkeen aloinkin tekemään pari ratsukkoa ennen omaa suoritustani pientä ravityöskentelyä ja tarvittaessa laukka-pysähdys-peruutus-laukka -siirtymisiä, jotta saisin ponin kuulolle.

Viimeinen tehtävä tehtiin okserilla. Tultiin oikeassa kierroksessa C-päädystä laukkaa kaartaen okserille. Jatkettiin ristikon taakse, kaarrettiin pystylle ja päädyn kautta uudelleen okserille - ristikon takaa tietenkin. Stressasin hieman okseria, sillä en ollut niitä Patulla edellisellä kerralla hypännyt. Se kuitenkin meni hyvin, joten pystyin hieman hengähtämään ja keskittymään enemmän ponin hallintaan kuin esteeseen. Pystykin meni hyvin ja kaarre okserille. Sitten aloin taas himmaamaan ja tuijottamaan okseria. Olin jo valmistautumassa hyppyyn, mutta viime hetkellä kimo poni päätti stopata ja lähteä lipettiin. Noh, ihmeen kaupalla sain puristettua pohkeilla jostakin pysyäkseni kyydissä, vaikka lähellä tuntui hiekanmaistelu olevan. Istuin lähes puolivälissä ponin kaulaa ja sain juuri kammettua itseni takaisin satulaan kun Patu päätti nostaa laukan. Iski muuten todella mukava suonenveto pohkeeseen - tai sitten jokin pieni revähdys, sillä pohjetta särki vielä perjantaiaamunakin hieman. Uusi yritys ja muistutuksia koko ajan siitä, että istun satulassa ja pidän pohkeet lähellä, enkä vain himmaa vauhtia.

Hengissä pysyttiin, vaikka kaikki ponit tuntuivat olevan todella virtaisia! Jollykin oli pitkästä aikaa meidän estetunnilla ja meinasi senkin ratsastaja maistella hiekkaa samaisella esteellä. Totesin jo tuolloin, että aikamoinen sirkustunti tällä kertaa... Huomenna sitten taas tallille ja luultavasti koulutunnin pariin! :)

Hyvää ja ei niin hyvää suokeilla

Vuorossa postaus, jossa tiivistelmä kahdesta tunnista - ylläripylläri myöhässä ties kuinka paljon!

Viikko sitten torstaina eli 20.10. olin koulutunnilla. Tuntilistaa lukiessani totesin, että jopas näitä uusia tuttavuuksia tuleekin vastaan! Olin ehkä myös hieman järkyttynyt, sillä en todellakaan ajatellut saavani ratsukseni juuri kyseistä hevosta. Kyseessä on Räpä, vuonna 2004 syntynyt yksityinen suomenhevostamma, joka on leirikesästä alkaen alkanut käymään enemmän tai vähemmän tunneilla. Räpä on Rutun sisko täysin samoista vanhemmista, mutta tiesin jo etukäteen, ettei näissä kahdessa ole mitään yhteistä liinaharjan lisäksi. Hieman ehkä paniikinomaisesti laitoin viestiä leirikaverille, joka on mennyt Räpällä ymmärtääkseni kaikki syksyn tunnit. Eihän ne viestit mitään auttaneet, vastaukseksi sain vaan, että tamma on kiva.

Räpä leirillä

Hoitaessa Räpä oli ehdottomasti uteliain hevonen ikinä! Meinasi koko touhu mennä pelkästään snäppäilyksi (mulle saa muuten laittaa snäppiä mikäli halajaa, nimi @senjassofia) kun olin alkuun yksin yksityistallissa. Räpä kyllä oli todella puhdas ja tunsin olevani taivaassa hevosen kannatellessa itse jalkojaan - usein joudun nimittäin kannattelemaan vähän jokaisen hevosen takajalkoja kavioita putsatessa. Räpä oli myös nopea varustaa, joten pääsimme nopeasti kentälle. Hieman epäröin yksärien satulahuoneessa, että onhan mulla oikeat varusteet. Tarkistin asian varmaan miljoona kertaa ennen varustamista! Vaikka Räpä onkin aikas pyöreän näköinen, ei se selästä tuntunut lainkaan isolta. Tamma on aika tavallisen suomenhevosen korkuinen, enkä ole alle 160 senttisten suokkien selässä ollut ties kuinka pitkään aikaan. Räpä liikkui käynnissä mukavasti eteen, ei tarvinnut pyydellä oikeastaan lainkaan liikkumaan. Jalustimiakin mittaillessa hevonen meinasi lähteä liikkumaan, jos ei eteen niin taakse.

Ravi oli kyllä aikamoinen yllätys. Se oli niin maataviistävää, että muistutti selkään enemmänkin nopeaa käyntiä kuin ravia. Keventäminen oli hieman haastavaa juuri tästä syystä, mutta aika nopeasti löysin sen oikean rytmin. Mun piti olla todella tarkkana vauhdin suhteen, Räpä kun lähti herkästi kiihdyttelemään. Ei otettu laukkaa tässä vaiheessa vielä ollenkaan, vaan aloitettiin suoraan ravityöskentelyllä. Tultiin oikeassa kierrossuunnassa ravissa kolmikaarinen kiemura niin, että kaarien jälkeen suoristuksessa siirryttiin muutamaksi askeleeksi käyntiin. Keskimmäiselle kaarelle tehtiin vasemmalle voltti. Tehtävä tehtiin ilman jalustimia. Räpä ei juurikaan taipunut - ainakaan vasemmalle - mutta tuntui muuten kivalle. Se kuunteli pidätteitä hyvin, eikä enää kiihdytellyt. Parin kierroksen jälkeen tehtiin voltti laukassa ja mun on myönnettävä, ettei sieltä laukka varsinaisesti noussut - ja jos nousi, niin aikamoisen räpellyksen kautta. Laukkasin sitten pääty-ympyrällä oikeaa laukkaa hetken, jotta saisin edes jonkinlaisen tuntuman tamman laukkaan. Ja se oli... noh, aikas mielenkiintoisen tuntuista. Selkään tuntui, ettei siinä olisi oikeastaan mitään kunnon liitovaihetta. Voltilla laukka ei kuitenkaan edelleenkään onnistunut, hevonen ei vain kuunnellut mun vasenta pohjetta. Marjo keskittyi pari minuuttia sitten vain ja ainoastaan siihen, että saisin Räpän kuuntelemaan pohjetta. Tehtiinkin pienehköllä voltilla pientä väistämistehtävää. Tämän jälkeen tamma kuunteli jo paremmin. Tehtiin sama tehtävä kolmikaarisella myös toiseen kierrokseen. Oikea laukka on Räpällä paljon parempi, joten saatiin tehtyä hyvin laukkavolttikin. Tein kyllä siitä jonkinverran isomman kuin piti, joka oli ihan hyvä päätös.

Tultiin sitten kaikki keskiympyrälle ravaamaan. Pitkien sivujen puolelle tehtiin uralle voltit, S-puolelle pienempi sulkutaivutusmaisesti ja R-puolelle isompi vastataivutuksessa. Tehtävä sujui yllättävän hyvin, sain Räpän ainakin omasta mielestäni mukavasti ohjan ja pohkeen väliin. Saimme myös onnistunutta sulkua pienemmällä voltilla, josta olin erityisen iloinen! Toiseen kierrokseen tehtävä tehtiin laukassa, jolloin sovittiin Marjon kanssa, että laukkailen toisessa päädyssä itsekseni. Se oli ihan hyvä päätös, sillä etenkin vasen laukka oli aivan kamala. Hevonen punki koko ajan vasenta pohjetta vasten, joten siinä kierroksessa pyrin vain saamaan hyvän noston ja vaihdellen joko kierroksen tai puoli laukkaa, jonka jälkeen siirsin raviin tai tarvittaessa käyntiinkin asti. Oikeaan kierrokseen laukassa ei ollut mitään ongelmaa, enkä tainnut kovinkaan montaa kertaa siirtyä raviin.

Tiivistettynä - Räpä oli oikein mukava tapaus, jolla voisin oikeasti mennä toistekin!

Liekki leirillä

Viime viikon tunnista kerron vain lyhyesti, sillä se ei ollut mitenkään järin onnistunut. Kyseessä oli puomitunti, jonka menin Liekillä. Arvasin heti tallissa, ettei tunti tulisi menemään mitenkään erityisen hyvin. Ja niinhän se menikin, koko tunnin Liekki oli hieman jyrä purren kuolaimeen ja lukiten niskansa, ajoittain myös punki sisälle suoralla uralla. Käynti tuntui olevan ainut onnistunut asia koko tunnilla. Alkutunnista tamma oli vielä ihan siedettävä, mutta heti kun otettiin laukkaa mukaan niin pakka levisi käsiin, eikä ravistakaan - joka siis normaalisti on mun paras askellaji - tullut yhtään mitään. Tästä tunnista ei ole oikein mitään kerrottavaa, tehtiin aika perusjuttuja puomeilla - mm. puomijumppaa, pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja (jotka ei muuten mennyt meillä todellakaan nappiin) ja loppuun tultiin kahta kavalettia pariin kertaan. En muistanutkaan miten kamalaa koulusatulalla "hyppääminen" oikein onkaan! Ei mitään tukea, joten en pysynyt yhtään menossa mukana. Mitenhän oon mun ensimmäisellä "estevakkarilla" pystynyt hyppäämään - sillä kun oli ainakin silloin pelkkä koulusatula.... Noh, toivottavasti tämän viikon tunnilla menee paremmin. Vuorossa on nimittäin esteet ja lähes koko ryhmä taisi toivoa yhtä tai kahta hevosta. Toivotut meille myös luvattiin, mikäli ne vain hevosjaossa muistetaan :)

Testissä: Nurmijärven ratsastuskoulu

Muutama lukija taisi toivoa jonkinaikaa sitten ns. ratsastuskoulujen testaamiseen liittyviä postauksia. Kerroin tuolloin, että intoa tekemiseen olisi, mutta lähiseudulla ei talleja ole niin, että pääsisin "ominavuin" paikalle - mulla kun ei ole mopokorttia ja ajokortin saan ensikesänä (toivottavasti). Nyt kuitenkin pääsin viikko sitten maanantaina eli 17.10. testaamaan yhtä tallia, nimittäin Nurmijärven ratsastuskoulua. Talli on siis sama, millä ystäväni Lotta käy. Kuvia en tajunnut ottaa, mutta tallin sivuilta löytyy pari kuvaa ulkoa. Lisäksi lainasin Lotan blogista paria kuvaa.

Uudella tallillahan on aina hieman hukassa, mutta onneksi Lotta oli luvannut auttaa aina kun apua tarvitsin. Listalla luki nimeni kohdalla Niilo, jolla arvelinkin meneväni. Tunnin aiheena olivat esteet, mutta Lotta tiesi kertoa, ettemme hyppäisi kovinkaan isoja. Niilo on iso, ehkä himpun yli 170 senttinen liettualainen puoliveriruuna. Todella helppo hoitaa ja varustaa. Hieman piti päätä raapia, sillä en ennen ollut laittanut bootseja, mutta lopulta nekin olivat jalassa. Onneksi hevonen kuitenkin laski päätään suitsiessa eikä tarvinnut alkaa siitä vänkäämään, olisin ollut aika pulassa!

Puhelinlaatuiset kuvat huonoa taustaa vasten tunnin ja loppukävelyjen jälkeen. Tuosta näkee jo aika hyvin hevosen kokoakin, itse olen sen 170cm (tai himpun alle).

Kiipesimme selkään tallipihalla olevalta korokkeelta ja kävelimme maneesia ja tallipihaa ympäri jonkinaikaa. Kentällä pääsimmekin jo heti verkkaamaan. Jo tässä vaiheessa huomasin tuudittautuneeni tiettyyn kaavaan - Nurrilla verkattiin ravissa ja laukassa pitkällä ohjalla kun taas Ponilaaksossa tietääkseni lähes kaikki verkkaavat ohjat tuntumalla, ei mitenkään kymmenen sentin ohjalla vaan niin, että saa oikeasti jarrutettua heti mikäli tarve vaatii. Niilo tuntui alkuun todella hitaalta, enkä oikein tuntunut saavan siihen mitään otetta. Laukka hiipui vähän väliä, enkä muistaakseni saanut ainuttakaan kokonaista kierrosta laukattua verkan aikana. Itse verkka-aikakin tuntui todella pitkältä, ei äkkiseltään tule mieleen verkkaa ratsastustunnilta, joka olisi noin pitkältä tuntunut.

Niilosta ja Lotasta hyppykuva kesäkuulta. Kuva: Lotta Eskelinen

Niilo sitten terästäytyi paremmin kun aloitettiin laukka-ravi -siirtymiset kevyessä istunnassa ja otettiin ohjat kunnolla käteen. Mulla oli alkuun vaikeuksia pysyä kevyessä istunnassa puristaessani polvella ja/tai reidellä, mutta asia helpottui kun pidensin toista jalustinta reiällä. Hevosen askeleet olivat kyllä todella mukavat, ei pompottaneet juuri lainkaan. Minkäänlaista otetta hevoseen en kuitenkaan ollut vielä saanut. Olin myös kuullut, että Niilo innostuisi hypätessä.
Hyppääminen aloitettiin ravihypyillä pitkän sivun keskellä olevalle ristikolle. Muutama metri ennen ristikkoa noustiin kevyeeseen istuntaan. Ravihypyt ovat aina haastavia ja etenkin nyt vieraalla hevosella olin aivan hukassa. Kun oltiin tultu jokainen muutaman kerran ravissa, liitettiin mukaan vasemmassa kierroksessa hypättävä lävistäjän ristikko. Tehtävä tultiin kevyessä laukassa. Musta tuntui koko ajan, että laukka hyytyy ja lävistäjälle kääntäessä sainkin käyttää pohjetta välillä reippaastikin. Niilo kuitenkin hyppäsi ja selvästi alkoi hieman innostumaan kääntäessäni esteelle. Tunnin loppuun tultiin vielä kentän kolmaskin este, joka oli toisella pitkällä sivulla. Tätä tehtävää mennessä Niilo oli ehdottomasti mukavin!

Seuraava kappale on oma mielipiteeni. Sulla voi siis olla täysin päinvastainen mielipide, en kerjää tällä mitään haukkukommentteja tai hauku paikkaa mitenkään :)

Tiivistettynä voisin sanoa, että mukavan oloinen paikka, jolla saattaisin käydä vielä uudelleenkin. Hinta-laatu -suhde tuntui todella korkealta ja tunnin jälkeen olin edelleen sitä mieltä. Voi tietysti olla, että opettajan opetustyyli on hieman erilainen uusien oppilaiden kesken (uusia tai uudehkoja oli lähes kaikki, mikäli oikein ymmärsin). Tästähän en tiedä, mutta oma mieli jäi tunnin jälkeen hieman turhan pliisuksi. Ainoat kommentit omasta ratsastuksesta keskittyivät oikeastaan vain polvella puristamiseen, muuta palautetta en muista saaneeni. Tilat oli todella kivat ja vastaan tulleet ihmisetkin olivat mukavia ja niiden kanssa juttelikin mielellään. Estepainotteisena ratsastajana kuitenkin harmittelen, että suurin osa tunneista on 90% koulupainotteisia. Joka viikko on kyllä erillisiä hyppäreitä, mutta niihin osallistuminen vaatii myös toista viikkotuntia. Sijainti oli todella hyvä, Nurmijärven keskustasta oli vain muutaman kilometrin ajomatka tallille. Niilo oli todella kiva hevosena ja Lotankin ratsu Lento vaikutti mukavalta tapaukselta, joskin laiskalta... :D

Kuva: Lotta/Siiri/Elli

Oletko itse käynyt Nurrilla? Mitä pidit?

Kakara [Nurmijärvellä]

Tämä postaus hieman venähti näköjään, vaikkei suunnitelmissa ollutkaan kirjoittaa mitään erikoista - kertoa vain lyhyesti, mitä Lotan kanssa oikein teimme viikonvaihteessa. Meillä molemmilla oli siis lomaviikko, joten totta kai käytimme mahdollisuuden hyväksi ja hankinkin viikko sitten junaliput Nurmijärven suuntaan. Sunnuntaina ei tehty vielä mitään ihmeellistä, vietettiin tyttöjen iltaa leffoja katsellen. Katsoimmekin kolme mulle täysin uutta leffaa - Urhean, Tähkäpään ja Frozenin. Kaikista tykkäsin, tosin yritin epätoivoisesti pilata Lotan leffanautinnon kertomalla kuka oli kenenkin hahmon äänenä. Lauri Tähkä ei kuulemma napannut... :D

Maanantaina kuvailin sitten Armia keskipäivän jälkeen. Nukuttiin myöhään ja lahnattiin vielä jonkinaikaa ennen kuin noustiin (tai siis Lotta nousi) ylös ruokkimaan koirat. Illalla sitten lähdettiin tallille ja pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen vieraan opettajan tunnille! Itse asiassa nyt tarkistin ja muistelisin, että kävin tismalleen samalla päivämäärällä vuonna 2013 Ponilaaksossa ensimmäisellä tunnillani. Tästä kerron kuitenkin lisää omassa postauksessaan. Illalla katsottiin sitten Lotan ja hänen veljensä kanssa Koirahotelli, jonka olinkin nähnyt joskus useampi vuosi sitten. Niin ja katsottiin Jokereiden peli loppuun - pakko muuten paljastaa, että mikäli emme olisi päässeet ratsastamaan, olisi Lotta vienyt mut mun ensimmäiseen lätkämatsiini ikinä.

Tiistai oli päivä, jolle ei oltu suunniteltu mitään. Okei, ei oltu sunnuntaillekaan, mutta nyt lähinnä vain pelailimme joitakin randompelejä puhelimella. Yhden leffan (Kätyrit) jaksoimme katsoa, mutta munkin leffamäärä alkoi olemaan jo niin suuri, ettei vain kyennyt. Käytiin vielä kerran kuvailemassa Armia ja Lotta ottikin minusta ja Armistakin kuvia. Pakko kyllä myöntää, että vaikka kuvattavana olo on ihan mukavaa niin mielummin pysyn siellä kuvaajan roolissa - ei tuo poseeraaminen oikein luonnistu... :D

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8. Päivitin omaan Facebookiini kollaasin, jossa oli myös tämä kuva. Kuvatekstinä lukee "Silloin, kun kuvattavana on ADHD-taipuvainen Armi ja minä niin kuvaajan homma ei ole todellakaan helppo". Noh, kuvaamisen aikana tuli tälläisia hetkiä useampikin... Samainen kuva löytyy myös Instagramista, suunnilleen samalla tekstillä.

9.

10.

11. Moni kuvaa katsonut varmasti luulee, että pidän koirasta kaksin käsin kiinni. Oikeasti rapsutan koiraa oikealla kädellä ja vasemmalla pidän pannasta kevyesti kiinni :)

12.

13.

14.

15.

16.

Kerro toki lempikuvasi!

Mitä te olette tehneet syyslomalla? Vai onko se vasta tulossa?