maanantai 31. lokakuuta 2016

Hyvää ja ei niin hyvää suokeilla

Vuorossa postaus, jossa tiivistelmä kahdesta tunnista - ylläripylläri myöhässä ties kuinka paljon!

Viikko sitten torstaina eli 20.10. olin koulutunnilla. Tuntilistaa lukiessani totesin, että jopas näitä uusia tuttavuuksia tuleekin vastaan! Olin ehkä myös hieman järkyttynyt, sillä en todellakaan ajatellut saavani ratsukseni juuri kyseistä hevosta. Kyseessä on Räpä, vuonna 2004 syntynyt yksityinen suomenhevostamma, joka on leirikesästä alkaen alkanut käymään enemmän tai vähemmän tunneilla. Räpä on Rutun sisko täysin samoista vanhemmista, mutta tiesin jo etukäteen, ettei näissä kahdessa ole mitään yhteistä liinaharjan lisäksi. Hieman ehkä paniikinomaisesti laitoin viestiä leirikaverille, joka on mennyt Räpällä ymmärtääkseni kaikki syksyn tunnit. Eihän ne viestit mitään auttaneet, vastaukseksi sain vaan, että tamma on kiva.
Räpä leirillä
Hoitaessa Räpä oli ehdottomasti uteliain hevonen ikinä! Meinasi koko touhu mennä pelkästään snäppäilyksi (mulle saa muuten laittaa snäppiä mikäli halajaa, nimi @senjassofia) kun olin alkuun yksin yksityistallissa. Räpä kyllä oli todella puhdas ja tunsin olevani taivaassa hevosen kannatellessa itse jalkojaan - usein joudun nimittäin kannattelemaan vähän jokaisen hevosen takajalkoja kavioita putsatessa. Räpä oli myös nopea varustaa, joten pääsimme nopeasti kentälle. Hieman epäröin yksärien satulahuoneessa, että onhan mulla oikeat varusteet. Tarkistin asian varmaan miljoona kertaa ennen varustamista! Vaikka Räpä onkin aikas pyöreän näköinen, ei se selästä tuntunut lainkaan isolta. Tamma on aika tavallisen suomenhevosen korkuinen, enkä ole alle 160 senttisten suokkien selässä ollut ties kuinka pitkään aikaan. Räpä liikkui käynnissä mukavasti eteen, ei tarvinnut pyydellä oikeastaan lainkaan liikkumaan. Jalustimiakin mittaillessa hevonen meinasi lähteä liikkumaan, jos ei eteen niin taakse.

Ravi oli kyllä aikamoinen yllätys. Se oli niin maataviistävää, että muistutti selkään enemmänkin nopeaa käyntiä kuin ravia. Keventäminen oli hieman haastavaa juuri tästä syystä, mutta aika nopeasti löysin sen oikean rytmin. Mun piti olla todella tarkkana vauhdin suhteen, Räpä kun lähti herkästi kiihdyttelemään. Ei otettu laukkaa tässä vaiheessa vielä ollenkaan, vaan aloitettiin suoraan ravityöskentelyllä. Tultiin oikeassa kierrossuunnassa ravissa kolmikaarinen kiemura niin, että kaarien jälkeen suoristuksessa siirryttiin muutamaksi askeleeksi käyntiin. Keskimmäiselle kaarelle tehtiin vasemmalle voltti. Tehtävä tehtiin ilman jalustimia. Räpä ei juurikaan taipunut - ainakaan vasemmalle - mutta tuntui muuten kivalle. Se kuunteli pidätteitä hyvin, eikä enää kiihdytellyt. Parin kierroksen jälkeen tehtiin voltti laukassa ja mun on myönnettävä, ettei sieltä laukka varsinaisesti noussut - ja jos nousi, niin aikamoisen räpellyksen kautta. Laukkasin sitten pääty-ympyrällä oikeaa laukkaa hetken, jotta saisin edes jonkinlaisen tuntuman tamman laukkaan. Ja se oli... noh, aikas mielenkiintoisen tuntuista. Selkään tuntui, ettei siinä olisi oikeastaan mitään kunnon liitovaihetta. Voltilla laukka ei kuitenkaan edelleenkään onnistunut, hevonen ei vain kuunnellut mun vasenta pohjetta. Marjo keskittyi pari minuuttia sitten vain ja ainoastaan siihen, että saisin Räpän kuuntelemaan pohjetta. Tehtiinkin pienehköllä voltilla pientä väistämistehtävää. Tämän jälkeen tamma kuunteli jo paremmin. Tehtiin sama tehtävä kolmikaarisella myös toiseen kierrokseen. Oikea laukka on Räpällä paljon parempi, joten saatiin tehtyä hyvin laukkavolttikin. Tein kyllä siitä jonkinverran isomman kuin piti, joka oli ihan hyvä päätös.

Tultiin sitten kaikki keskiympyrälle ravaamaan. Pitkien sivujen puolelle tehtiin uralle voltit, S-puolelle pienempi sulkutaivutusmaisesti ja R-puolelle isompi vastataivutuksessa. Tehtävä sujui yllättävän hyvin, sain Räpän ainakin omasta mielestäni mukavasti ohjan ja pohkeen väliin. Saimme myös onnistunutta sulkua pienemmällä voltilla, josta olin erityisen iloinen! Toiseen kierrokseen tehtävä tehtiin laukassa, jolloin sovittiin Marjon kanssa, että laukkailen toisessa päädyssä itsekseni. Se oli ihan hyvä päätös, sillä etenkin vasen laukka oli aivan kamala. Hevonen punki koko ajan vasenta pohjetta vasten, joten siinä kierroksessa pyrin vain saamaan hyvän noston ja vaihdellen joko kierroksen tai puoli laukkaa, jonka jälkeen siirsin raviin tai tarvittaessa käyntiinkin asti. Oikeaan kierrokseen laukassa ei ollut mitään ongelmaa, enkä tainnut kovinkaan montaa kertaa siirtyä raviin.
Tiivistettynä - Räpä oli oikein mukava tapaus, jolla voisin oikeasti mennä toistekin!
Liekki leirillä
Viime viikon tunnista kerron vain lyhyesti, sillä se ei ollut mitenkään järin onnistunut. Kyseessä oli puomitunti, jonka menin Liekillä. Arvasin heti tallissa, ettei tunti tulisi menemään mitenkään erityisen hyvin. Ja niinhän se menikin, koko tunnin Liekki oli hieman jyrä purren kuolaimeen ja lukiten niskansa, ajoittain myös punki sisälle suoralla uralla. Käynti tuntui olevan ainut onnistunut asia koko tunnilla. Alkutunnista tamma oli vielä ihan siedettävä, mutta heti kun otettiin laukkaa mukaan niin pakka levisi käsiin, eikä ravistakaan - joka siis normaalisti on mun paras askellaji - tullut yhtään mitään. Tästä tunnista ei ole oikein mitään kerrottavaa, tehtiin aika perusjuttuja puomeilla - mm. puomijumppaa, pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja (jotka ei muuten mennyt meillä todellakaan nappiin) ja loppuun tultiin kahta kavalettia pariin kertaan. En muistanutkaan miten kamalaa koulusatulalla "hyppääminen" oikein onkaan! Ei mitään tukea, joten en pysynyt yhtään menossa mukana. Mitenhän oon mun ensimmäisellä "estevakkarilla" pystynyt hyppäämään - sillä kun oli ainakin silloin pelkkä koulusatula.... Noh, toivottavasti tämän viikon tunnilla menee paremmin. Vuorossa on nimittäin esteet ja lähes koko ryhmä taisi toivoa yhtä tai kahta hevosta. Toivotut meille myös luvattiin, mikäli ne vain hevosjaossa muistetaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti