KeSeRan koulumestaruudet 2016

Oon aivan tietoisesti lykännyt tämän postauksen tekemistä näinkin pitkälle. Mun motivaatio kirjoittamiseen laski aivan minimiin kisojen jälkeen, muokkasin kyllä kisakuvia kisapäivänä, mutta bloggeria en ole edes avannut tämän viikon aikana.,, Ehkä nyt olisi kuitenkin aika julkaista tämä pois alta - vaikka sen lähes viikon myöhässä! Saa nähdä mitä tästäpostauksesta tulee, sillä kuvat on lisätty puhelimella... :D

Herätys olisi soinut sunnuntaina vähän jälkeen kahdeksan, mutta havahduin hereille suunnilleen varttia ennen herätystä. Muu perhe menisi mun kisareissun ajaksi Jyväskylään kiertelemään kauppoja ja syömään, joten äitini touhusi jo täyttä päätä herätessäni. Edellisenä päivänä olin putsannut kaikki kamat ja aamulla säikähdin, että ne olisivat jääneet rappusille kastumaan. Onnekseni ne olivat sateensuojassa kuistilla.. Olin tallilla joskus vähän ennen puolta yhtätoista, jolloin radalla oli minimestaruusluokan viides vai kuudes ratsukko. Kävin maksamassa vaaditut maksut, jonka jälkeen menin tutkailemaan lähtölistaa. Ihmettelin ennen tätä, että Ruttu oli vielä ulkona - sehän starttaisi heti junnumestaruusluokan alkupäässä. Listaa katsoessani huomasin, että Rutun toinen ratsastaja oli perunut osallistumisensa. Ei muuta kuin hevosen hakuun! Ei tullut hevonen portille vastaan, mutta onneksi tarha ei ollut mitenkään hirmuisessa kunnossakaan. Tarhan perällä olikin ihanan mutakuorrutuksen ottanut rautias... Miten se aina saa kisapäiväksi itselleen mutakerroksen kun tunneille se on todella siisti? Harjasinkin pahimmat kurat ja irtokarvat ulkona pesten hevosen jalatkin samalla. Sisällä harjasin sitten vielä pikaisesti hevosen läpi ja kuivasin jalat.

Siinä sisällä harjaillessani alkoi ulkona satamaan. Ja arvatkaapa vaan jatkuiko sade koko junnuluokan ajan? Odottelin siinä sitten hieman kiukkuuntuneena valkoista huopaa Sepolta. Eniten mua kiukutti sade, sillä tiesin Rutun olevan huono vesisateessa ja muutenkin märällä kentällä. Hevosen varustus ja omat kamat päälle, jonka jälkeen verkkaamaan. Viiden minuutin kävelyn jälkeen olin jo aivan märkä ja kirosin sitä, ettei loppuluokka voinut verkata maneesissa - vettä kuitenkin tuli aika reippaastikin... Ja kuten arvelinkin, ei Ruttu ollut lainkaan hyvä. En saanut mitenkään sitä samaa otetta hevoseen kuin perjantain tunnilla. Hevonen tuntui tahmealta ja ratsastajaa paleli kun takki oli läpimärkä... Tähän vielä lisäyksenä se, että kouluverkka ei todellakaan ole mulle helppo juttu, sillä usein se menee vain haahuiluksi ympäriinsä. Jätin takkini verkkavalvojana toimivalle tutulleni ja maneesiin päästyäni odottelemaan, katsoin tuttuun tapaani edellisen ratsukon suorituksen. Olin nimittäin unohtanut radan neljännestä arvostelukohdasta eteenpäin, vaikka juuri olin sen tallissa kerrannut.. Ennen omaa suoritusta otin vielä laukannostot molempiin suuntiin ja ravasin pariin kertaan tuomarinpäädyn ohi, jota Ruttu tuijottikin hieman. Tuomari oli sama kuin marraskuussa.

Oman suorituksen kuvista kiitos Helkalle, videosta kiitos Anitalle!

Ja se rata. Ei missään nimessä hyvä. Lähtökohtana oli, että saisin paremmat prosentit kuin marraskuussa, mutta jätin tavoitteet suosiolla sikseen verkan jälkeen. Ja silti pettymys oli kova. Alkutervehdys sujui hyvin: sain ratsastettua Rutun suoraan ja pysähdyskin oli ok, 5,5 pistettä. Puolirataleikkaa ja voltti vasemmalle oli onnistunut, mutta kuten olin arvellutkin niin voltilla olisi voinut taivuttaa paremmin - 5,5 pistettä, samat kommentit ja pisteet toiseen suuntaan samasta tehtävästä. Ravilävistäjä, jolla tehtiin käyntisiirtyminen sujui myös hyvin, siirtyminen kylläkin hieman venähti - 5,5 pistettä. Molemmista pohkeenväistöistä tuli 5 pistettä takaosan mennessä paljolti edellä. Laukannosto käynnistä tuli ravin kautta (en yllättynyt), kuten myös laukkalävistäjät loppuivat liian aikaisin. Se kylläkin yllätti pahasti, että ravinostossa Ruttu tiputti ravilla pääty-ympyrällä. Hevonen oli ollut hidas pohkeelle koko aamupäivän, joten pohkeet olivat lähellä. Tässä vaiheessa saatoin mutista jopa ääneen,,,, ;D Tästä kohdasta tuli siis automaattisesti nelonen, jota en ollutkaan ikinä saanut. Askeleen pidennys olisi muuten sujunut todella hienosti ja varmaan olisi tullut paremmatkin pisteet, mutta kun se jalustin lähti omille teilleen... Lopputervehdyksestä koko suorituksen parhaat pisteet, 6 pistettä. Alapisteet olivat vitosta, omasta istunnasta tuli kutonen. Lopullinen tulos 52,2% ja 8. sija - vain reilun kolmen prosentin päässä juniorimestaruuspronssista.

Hevonen liikkuu hyvässä tahdissa, mutta kaipaisi lisää aktiivisuutta ja muotoon pyöreyttä, Siististi esitetty.

Tuomarin kommentit ovat täyttä totta. Omassa ratsastuksessa ei ollut mitään eroa perjantaiseen tai sitä aikaisempiin tunteihin Rutulla - en edes jännittänyt niin pahasti kuin normaalisti - joten voinko pistää huonon suorituksen sateen piikkiin? Videolta kuuleekin hyvin, kuinka sade rummutti suorituksen aikana kattoa ja kuvista näkee kuinka märkiä olimme verkan sateen vuoksi. Seniorimestaruusluokan aikana keskustelin sitten parin kaverin kanssa. Toisen sisko on kilpaillut Rutun kanssa useasti koulupuolella, jonka mukaan hevonen on "huono" maneesissa järjestettävissä kisoissa. Tätä komppaan osittain: Ruttu toimii maneesissa esimerkiksi tunneilla todella hyvin (ei oikaise kulmia/ympyröitä/yms ja liikkuu hyvin eteen), vuosi sitten kisoissa oikaistiin aika rajusti kaikesta mahdollisesta vaikka kuinka yritin tehdä hyvät kulmat ja nyt oltiin etanamoodilla - ja märkänä. Kentällä kuulemma toimii kisoissakin todella hyvin. Toisen kaverin kanssa juttelin siinä sitten siitä, että taidan pitäytyä esteiden parissa ja tulla aitojen sisälle vain mikäli kisat järjestetään kentällä tai verkataan ryhmissä maneesissa. Normaalisti vihaan ryhmverkkoja, joissa aika on rajoitettu, mutta kai sitä nyt pitä jostain "tinkiä". Ja kisahousutkin menevät pesuun - saappaanvarsista tuli ihanat mustat tahrat niiden yläreunan kohdalle - se kenkien putsaus olisi kannattanut tehdä ehk hieman aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, jolloin mehiläisvahakin olisi ehkä kuivahtanut.... :D

Kahden viikon päästä jatkuu kisaamiset - tuolloin tosin esteiden parissa. Kisalistat tulivat tallin seinälle vielä sunnuntain aikana, mutta olin jo kerennyt lähtemään. Tuntikaverini oli kuitenkin sen verran ihana, että oli ilmoittanut mut mukaan Rutulla. Luokkaa ei taida listalla vielä lukea, sillä kaverini ei ollut täysin varma mihin luokkaan osallistun. Juniorimestaruusluokka kuitenkin tänäkin vuonna kyseessä, samalla korkeudella kuin viime vuonnakin eli 70-80 senttiä. Toivottavasti silloin onnistuisi suoritus! :D