Ristiriitaisia fiiliksiä

Perjantaiselle tunnille lähdin hyvillä fiiliksillä, vaikka koulussa sainkin (lievän) "paniikkikohtauksen" tai muun vastaavan. Tätä en kuitenkaan ala avaamaan sen enempää, mutta voin sanoa että fiilis ei koulussa ollut enää sen jälkeen järin hyvä. Tallilla olin suht ajoissa ja olinkin tyytyväinen siihen, että olin saanut tunnille Rutun. Nappasin pyyhkeen ja kuivailin märimpiä kohtia ennen varsinaista harjausta. Ruttu on siinäkin mielessä kiva, että se ei piehtaroi juurikaan - silloin tällöin saattaa olla jotain kuraa jossakin, mutta hyvin harvoin, joten olin todella nopeasti valmis, joten aloin laittamaan kenkiä. Kannukset pääsivät myös Viittä minuuttia ennen tunnin alkua aloin varustamaan hevosta, joka sekin oli nopeasti hoidettu. Maneesissa nopeasti selkään, jalustimiakaan mun ei tarvinnut alkaa säätämään sillä satulassa oli istunut aika lailla minun mittaiseni henkilö, ainakin jalustinten mitan perusteella. Alkukäynneissä Ruttu säpsähti pari kertaa lumien tippumista, mutta ei alkanut kiihdyttelemään.

Raviverkassa Ruttu tuntui ihan kivalta. Ei ehkä mitenkään niin kivalta mitä yleensä, mutta ei myöskään täysin kamalalta. Ravien jälkeen keräännyimme keskiympyrälle oikeaan kierrokseen kävelemään ja tekemään ensimmäistä tehtävää, joka sisälsi väistöjä. S-kirjaimessa väistimme vasemmalle neljänneksen ympyrästä, jonka jälkeen tehtiin voltti oikealle. R-kirjaimessa tehtiin väistöä oikealle neljänneksen verran, jonka jälkeen tehtiin voltti vasemmalle. Väistöt menivät omalta osaltani vähän niin ja näin. Vasemmalle ne eivät sujuneet oikeastaan lainkaan, oikealle taas hieman paremmin. Voltit oikeallekin sujuivat paremmin kuin vasemmalle. Tehtiin sama tehtävä myös ravissa. Mulle on huomattavasti helpompi työstää ravia kuin muita askellajeja, joten ravissa oli paljon mukavampi työskennellä. Vaikka raviväistöt ei ihan sujuneetkaan kuten piti, niin voltit sujuivat paljon paremmin.

Kun olimme muutamat väistöt tehneet, jätimme väistöt ja voltit pois ja aloimme lyhentämään ravia. Yllätyin Rutun lyhentäessä selvästi. Hevonen alkoi pikkuhiljaa myös myötäämään niskastaan ja kantamaan itseään paremmin. Otettiin mukaan myös laukkaa, jota piti myös lyhentää. Noin neljännesympyrä ennen pistettä, jossa laukka nostettiin alkoi Ruttu hieman kiirehtimään kun huomasi muidenkin alkavan laukkaamaan, muuten nostot olivat yllättävän hyviä. Kerran otin heti takaisin raville kun Ruttu kiirehti liikaa. Laukkaa siis lyhennettiin hieman ja en tiedä johtuiko se kannuksista vai mistä, kun lyhennykset olivat huomattavasti parempia kuin aikaisimmilla tunneilla. Tietysti niitä ravirikkojakin tuli, kun ympyrällä oli kuusi hevosta, joista neljä oli hitaampia poneja. Ihan niin hyvin en laukkalyhennyksiä kuitenkaan vielä hallitse, että saisin hevosen laukkaamaan lähes paikallaan :D

Vaihdettiin suuntaa tulemalla askeleenpidennys lävistäjällä keventäen. Ruttu pidensi askeltaan todella kivasti ja tuli myös takaisin nopeasti. Välikäyntien jälkeen alettiin tulemaan vastalaukkatehtävää kolmikaarisella kiemuralla. Tehtävä suoritettiin ensin vasempaan kierrokseen. M-kulmassa laukannosto ja H-kulmaan voltti. Ensimmäinen kiemura myötälaukassa, toinen vastalaukassa ja kolmas taas myötälaukassa. E-kulmaan tehtiin vielä laukkavoltti. En tiedä kuinka monta kertaa oikein tultiin sitä yhteensä, mutta onnistuneita suorituksia oli ehkä kaksi - muuten tuli joko ravirikko tai vaihto. Toiseen suuntaan tehtävä oli sama, mutta tällöin kaikki meni kyllä niin metsään kuin mahdollista. Sanon suoraan: onnistuneita suorituksia ei tullut lainkaan. Voisi melkein sanoa, että hevonen vei mua kuin märkää rättiä. Kirosin ihan ääneen kun ei vain onnistunut. Lopulta, kun kaikki muut olivat saaneet pari onnistunutta suoritusta, Marjo otti meidät "käsittelyynsä". Varmaan kymmenen minuuttia väännettiin vastalaukkaa kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä ihan tavallinen kolmikaarinen - ravirikko tai vaihto. Sitten muutettiin tehtävää niin, että ratsastaisin suoraan kohti R-kirjainta ilman kolmikaarisen ratsastusta. Uskokaa pois, tämäkään ei onnistunut. Karjaisin ihan kunnolla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Rutulle ja ratsastin ihan älyttömän rumastikin. Pysäytyksetkin piti välillä tehdä seinään, mikä harmitti mua aivan älyttömästi. Lopulta päädyttiin ottamaan vastalaukkaa ihan vain suoralla - siinäkin vastalaukka nousi muistaakseni vasta kolmannella yrittämällä.

Postausta kirjoittaessa tuli mieleen leirin ensimmäinen estetunti, jolloin hevonen tuppasi myös viemään mua hieman samalla tavalla.

Ei ollut loppuverkan aikana itku yhtään kaukana. Olin pettynyt ratsastukseeni, itseeni. Heti kun meni hyvin, niin jotakin tapahtui. En tiedä yhtään johtuiko se minusta, vai ottiko hevonen vain niin paljon pulttia vastalaukoista. Annoin Rutun ravata kunnolla eteen alas muiden kävellessä loppukäyntejä ajattelematta yhtään mitään. Laskeutuessani alas kävelemään oltiin molemmat, sekä minä että hevonen, ihan väsyneitä ja hikisiä. Hevonen puuskutti ja mun teki mieli lopettaa koko harrastus - varmasti ensimmäistä kertaa ikinä. Pitkän kävelytyksen jälkeen vein hevosen talliin ja loimitin sen.

Tän viikon tunti aiheutti siis todella ristiriitaisia fiiliksiä. Tunnin puolivälissä sanoinkin Marjolle, että Ruttu tuntuu ihan superhyvältä. Niin tuntuikin, mutta vastalaukkatehtävä vähän tuli sotkemaan pakkaa. Silti mulla on tunne, että jos pääsisin vielä vähän lisää treenaamaan Rutun kanssa, niin koulukisat ei todellakaan olisi mitenkään pois suljettu vaihtoehto. Katsoo nyt miten kevät oikein etenee - ja miten mun työssäoppiminen tulee sekoittamaan kevättä harrastuksen osalta...