lauantai 20. helmikuuta 2016

Kuin eri planeetoilta

Eilen ratsastin jälleen taas kaksi tuntia, viimeisen rästini ja vakiotunnin. Odotin tunteja innoissani, mutta fiilis laski heti katsottuani tuntilistaa. Ensimmäisenä oli koulutunti Macylla ja toisena estetunti Ruuvilla. Ei auttanyt itku markkinoilla ja Marjokin jo naureskeli mun reaktiolle hevosista. Tuntikaverini lupasi varustaa mulle Ruuvin, sillä hän itse hyppäisi saman tunnin Macylla. Aikaa oli jälleen reippaasti, joten söin pari leipää ja autoin Mussun ratsastajan kyytiin. Ongelmalliseksi tehtävän teki se, että poni haistoi leivän ja ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan puntatessani pientä ratsastajaa kyytiin. Lopulta oli ratsastaja selässä ja liikkeellä, joten katselin hetken tuntia ennen hevosten sisään hakua. Nappasin itse Ruuvin, Misterin, Kirjavan ja Macyn, joka olisi mielellään seurannut Katia ponitalliin... Voltin kautta käytävälle kiinni harjattavaksi. Poni oli kumman kiltisti harjattaessa, mutta martingaali ei päästänyt mua helpolla. Ei siinä muuten olisi mitään ollut, mutta se oli niin solmussa, että se piti ottaa kokonaan irti. Ajoissa kuitenkin oltiin ja selkään päästyäni en voinut muuta kuin nauraa. En tuntenut ponin kylkiä lainkaan! Macy olisi muuten mulle aika passelin kokoinen, mutta tamma on sen verran luikku, että näytän aivan älyttömän pitkältä.

Heinäkuu 2014. Jo tästä näkee kuinka pitkä olen Macyn selässä, nyt taisi jalustimet olla vielä reiän pidemmät.
Alkukäynneissä Macy näki omia mörköjään etenkin B-kulmassa ja kyttäsi myös muuripressua, joka pilkisti jostakin esille. Kaverin perässä nämä möröt eivät kuitenkaan haitanneet, eivätkä myöskään silloin kun alettiin kunnolla työskentelemään. Heti raviverryttelynä tehtiin kolmikaarista oikeassa kierroksessa. En saanut Macya oikein taipumaan kunnolla, mutta pikkuhiljaa alkoi poni taipumaan paremmin. Otettiin parin kierroksen jälkeen ensimmäisen ja toisen kaaren jälkeen suoristaessa käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Sain etsiä jonkin aikaa reippaampaa ravia, eikä sitä oikein meinannut löytyäkään. Siirtymiset kuitenkin sujuivat alusta asti kivasti, mutta paranivat vielä huomattavasti paremmiksi kun olin löytänyt ponin kyljet, jolloin pystyin pitämään pohkeet tarpeeksi lähellä siirtymisten aikana. Vaihdettiin kierrossuunta vasempaan lävistäjällä, jolla tehtiin temponlisäys keventäen. Odotin Macyn nostavan laukkaa, mutta lopulta lisäys sujui todella kivasti, mitä nyt oma jalka tuntui osuvan välillä ponin jalkaan... Vasemmassa kierroksessa jatkettiin samaa tehtävää lisäten mukaan laukka ja ravilyhennykset suoristuksiin reitillä. Viimeisen suoristuksen jälkeen jatkettiin lyhyttä ravia ja kaarella nostettiin vasen laukka, suunnilleen hieman ennen E-kirjainta. Laukattiin päätyyn voltti ja siirryttiin raviin lyhyen laukan kautta pitkän sivun keskellä. Ravilyhennykset tuppasivat muuttumaan meillä etenkin alussa käyntisiirtymisiksi, mutta sitten kun Macy hoksasi laukkapätkän niin mentiinkin sitten raviakin hieman reippaammin. Laukka tuntui alkuun todella pompottavalta, joten olo tuntui hieman epämukavalta eikä laukan lyhentäminenkään oikein alkuun luonnistunut. Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä laukassa ja Marjo sanoi tahdin vaihdelleen hieman, muttei mitenkään pahasti.

Huhtikuu 2015. Tällä tunnilla jalustimet olisivat voineet olla pari reikää pidemmät. (C) Roosa
Välikäyntien jälkeen keräännyttiin keskiympyrälle. Käveltiin siinä hetki, kunnes aloimme ravaamaan. Ravasimme hetken, jonka jälkeen aloitimme tehtävän: puoli ympyrää laukkaa ja puoli ympyrää ravia. Simppeli, mutta kuitenkin hieman keskittymistä vaativa tehtävä. Etenkin mulle tuli laukannostoissa hieman keskittymistä vaativaa hommaa, sillä Macy oli kovasti lähdössä jo muutamaa metriä ennen laukannostokohtaa - pää pilvissä. Marjo sitten vinkkasi, että pitäisin käsiä ylempänä ja kas kummaa, meno rauhoittui edes hieman. Ei ehkä mitään kouluaitojen sisällä näyttämisen arvoista, mutta parempaa kuin aikaisemmin. Muutettiin tehtävää hieman niin, että neljännes mentiin ravia, neljännes laukkaa, neljännes ravia, neljännes laukkaa. Jotenkin olen alkanut tässä pitämään tästä tehtävästä, kun joskus se kuului inhokkeihini. Macy kuunteli suht kivasti apuja ja laukkakin oli tasoittunut huimasti eikä se ollut enää mitenkään pompottavaa kuten aikaisemmin. Jatkettiin sitten laukkaa koko maneesia käyttäen pari kierrosta, jonka jälkeen tultiin jälleen laukkalävistäjä. Tämä menikin jo paremmin kuin edellisellä kerralla.


Käveltiin hetki, jonka jälkeen tultiin viimeinen tehtävä - pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijat eivät ole ikinä olleet suosikkejani, joten laukka ja pysähdys yhdistettynä pituushalkaisijaan ei kuulostanut kovinkaan hyvältä. Tehtävä oli siis tulla ravissa pituushalkaisijalle, pisteessä X nostaa laukka ja pisteessä I alkaa lyhentämään laukkaa niin, että pisteessä G tehtiin pysähdys. Alkuun pysähdys vähän venyi pisteen ohi, mutta laukka oli hillittyä. Pari viimeistä kertaa taas meni juuri päinvastoin: laukka räjähti nostovaiheessa tasaantuen nopeasti, mutta pysähdys tuli ravisiirtymisen kautta - mutta juuri pisteeseen. Olin kyllä todella tyytyväinen ja loppuraveissa sanoinkin Marjolle, että Macy on kyllä todella kiva kunhan sitä jaksaa työstää kunnolla ja jos olisi vielä hieman lyhyempi. Tamman selkään olen päässyt niin harvoin, että tamma on jäänyt mulle hieman vieraammaksi ja kaikki mitä tiedän ponista jää niihin yhteen maastoon, kolmeen koulutuntiin ja mitä olen itse nähnyt muiden ratsastamana.

Toukokuu 2014. Tuolloin en osannut lainkaan ratsastaa Ruuvia ja meni melkein kaksi vuotta ennen kuin löysin edes jonkinlaiset nappulat.. :D (C) Minka
Kävelytin Macya viimeiset minuutit maasta odotellessani Ruuvia maneesiin. Tehtiin hevosten vaihto ja laitoin nopeasti turvaliivin ja kannukset ottaen samalla lyhyemmän raipan mukaan. Ja ei muuta kuin korokkeelta selkään. Kovin kauaa en kerennyt kävelemään ennen kuin aloitettiin työskentely. Tultiin pitkällä sivulla olevaa suhteutettua linjaa ensin ravissa puomeina. Ruuvi tuntui alkuun todella tahmealta, mutta parin kierroksen jälkeen se alkoi ravaamaan hieman reippaammin. Toiseen kierrokseen tultiin samat puomit laukassa ja tässä vaiheessa Ruuvista löytyi se vauhtinappi. Oikein yllätyin kun jouduin tekemään reippaasti pidätteitä jo puomeilla, kun normaalisti saan patistella sitä eteenpäin vielä esteilläkin. Seitsemän lyhyen laukan suhteutettu mentiinkin pariin kertaan kuudella askeleella, kunnes kolmannella kerralla sain jotenkin puserrettua siihen sen seitsemännenkin askeleen juuri ennen puomia. Sitten aloimme tulemaan pääty-ympyrällä olevaa puomilinjaa ravissa, jonka jälkeen nostettiin heti laukka ja laukattiin reilut puoli ympyrää. Puomit sujui todella kivasti, laukkaa jouduin nyt vaatimaan hieman enemmän, mutta sekin sieltä lopulta löytyi. Puomit nostettiin ristikoksi, jolle lähestyttiin ravissa ja jolta jatkettiin laukassa saman verran kuin puomien kanssakin. Ensimmäisellä kerralla olin jälleen lähdössä liian aikaisin hyppyyn, jolloin oma painoni oli hevosen painopisteen edellä liikaa. Ruuvi sitten kielsi ja luulin jo sen hyppäävän mutta ei - ruuna vain tiputti puomit ja käänty sivuttain. Ei muuta kuin uutta yritystä, jolloin olin jo paremmin mukana. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin ristikon kautta suuntaa. Ensimmäisellä kerralla olin liian hidas, jolloin Ruuvi kerkesi mennä oikealta ohi, mutta seuraavalla kerralla pidin pohkeet lähellä ja saatiin suunta vaihdettua.


Alettiin sitten tulemaan suhteutettua seitsemällä askeleella. Molemmat olivat noin 60-70 senttisiä pystyjä, joten korkeutta ei kovin paljon ollut. Tultiin ensimmäisellä kerralla (sujuvalla) kuudella askeleella. Toisella kerralla esteet oli nostettu hieman korkeammiksi ja sain sitten tungettua esteiden väliin sen seitsemän askelta, mutta sekin vaati todellakin pidätteitä. Ruuvi kuitenkin hyppäsi hyvin ja sen hyppyihin oli helppo mukautua, vaikka viime kerralla ei suhteutetuilla kovinkaan kivasti mennytkään.. Oma istuntani tuntuu olevan myös hurjan kiva Ruuvilla hypätessä oikeastaan aina, tiedä sitten mikä siinäkin on... Seuraavaksi tultiin yksittäisenä ns. sianselkä-este, joka oli aivan tavallinen pysty, jonka molemmin puolin oli tötsiä tuomassa pituutta. Naureskelinkin siinä sitten, että kuinkahan monta kieltoa tai tötsän kaatamista tullaan näkemään. Esteelle käännyttiin hieman ennen R-kirjainta ja suunta oli kohti E-kirjainta. Ensimmäisellä kerralla esteellä oli korkeutta ehkä 50-60 senttiä, joten siinä mielessä este oli helppo. Ajauduttiin Ruuvin kanssa hieman oikealle ja ruuna painoi hieman vasemmalle ohjalle, mutta yli päästiin - tosin astuttiin hieman kartion päälle, en tosin muista oliko hypätessä vai laskeutuessa. Toisella kerralla esteellä oli korkeutta arviolta 70-80 senttiä ja este oli jo helpompi hypätä. Ainuttakaan kieltoa ei kuitenkaan tullut (edes Macylta), mutta tötsiin tuli tosiaan muutamalla hevosella osumaa.


Tultiin vielä viimeisenä pieni radan tynkä. Ensimmäisenä oikeassa kierroksessa suhteutetun ensimmäinen este, josta kaarrettiin sianselälle. Laukanvaihto, päätyyn ja sieltä vielä suhteutettu kuudella laukalla. Ruuvin kanssa oli pientä säätöä laukassa ennen ensimmäistä estettä, mutta heti kun käänsin ensimmäiselle esteelle niin ruuna painoikin sitten kaasua. Hypyt osuivat sekä ensimmäiselle että toiselle esteelle todella hyvin, vaikka itse en todellakaan osannut hahmottaa hyppypaikkaa sianselälle, jolloin olin hieman myöhässä hypyssä. Päädyssä hevonen sitten unohti jalkansa ja meinasin taas maistella hiekkaa. Ruuvi siis kompuroi juuri ennen kuin olin kääntämässä suhteutetulle ja oli lähellä ettei hevosen turpa viistänyt maata :D Ei muuta kuin volttia kehiin ja kohti suhteutettua. Suhteutettu sujui hyvin ja paikat osuivat täysin nappiin. Hieman särki niskaa ja yläselkää seuraavaa kierrosta odotellessa, mutta se meni todella nopeasti ohi. Toisella kerralla rata sujui huomattavasti paremmin ja hevonen ansaitsi kunnon taputukset. Olin kyllä yllättynyt kuinka kivalta Ruuvi tuntui ratsastaa, ehdottomasti yksi onnistuneimmista tunneista sen kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti