tiistai 15. joulukuuta 2015

Luukku 15# Elämäni hevoset


Monilla hevosharrastajilla on niitä hevosia, jotka ovat paljonkin vaikuttaneet heidän harrastukseensa. Itse en todellakaan ole poikkeus. Olen ratsastanut pidempään eli vähintään vuoden kahdella ratsastuskoululla ja yhdellä yksityisellä, joten niitä ainakin jollakin tapaa tärkeitä hevosia on kertynyt muutama - niin ratsastuskouluilta kuin yksityiseltäkin. Kirjoitan tekstin täysin muistini varassa, joten kaikista hevosista ei tietenkään tule tismalleen samanmittaista tekstiä.

Aivan hevosharrastukseni alkupäästä löytyy shetlanninponiruuna Toyboy Rasmus, joka kesäisin asui naapurissani. Ruunalla ratsastinkin muutamia kertoja satunnaisesti ja opinkin perusjutut sen kanssa. Mitään kunnon muistikuvia mulla ei Rasusta ole, onhan siitä kun ponin näin viimeksi kulunut jo reilusti yli viisi vuotta. Kuvaakaan ponista ei ole mulla lainkaan...

Vuosi 2013
Seuraavaksi tulee mieleen ensimmäinen hoitoponini, rautiaankirjava ratsuponiruuna Ramiro. Syksyllä 2010 olin valinnut viidennellä luokalla yhdeksi valinnaiseksi aineekseni koulussa hevosenhoitokurssin. Kurssi kesti kuusi viikkoa ja se suoritettiin Mikkolassa. Ensimmäisellä kerralla ryhmämme hoidettavaksi päätyi kirjava ja hieman pyöreäkin poniruuna, Rami. Tuolloin en osannut arvata, että näkisin sen vielä kurssin jälkeenkin. Lopulta rohkaistuin aika pian Mikkolassa aloittamiseni jälkeen syksyllä 2011 kysymään Ramia hoitoponikseni ja pian nimeni komeili hoitajalistalla. Vaikka välillä poni veikin 12 vuotiasta Senjaa pitkin pihoja ja näykki välillä takapuoleen, niin pidin ponista todella paljon. Jostakin syystä kuitenkin lopetin Ramin hoitamisen, olisiko ollut kevättä tai syksyä 2012. Hoitaja-aikoina en Ramilla ratsastanut lainkaan, mutta kesällä 2013 pääsin ratsastamaan sillä yhden leiritunnin ja kaksi irtotuntia sekä tuntikauden alkaessa vielä yhden tunnin. Vaikka Rami olikin suoraan sanottuna laiska, pidin siitä myös ratsuna. Se toi omanlaistaan haastetta, pukitellen joskus isompia ja joskus pienempiä pukkeja. Moni ratsastaja tulikin alas, osa kivuliaammin ja osa vähän naureskellenkin, mutta itse pysyin kyydissä - tosin silloin ponin pukit olivat aika pieniä verrattuna niihin mitä se pahimmillaan teki. Rami myytiin yksityiselle omistajalle Itä-Suomeen elokuussa 2013. Ramin kanssa opettelin perushoitoasioita ja sain kerättyä pientä itseluottamusta vikurin ja laiskan ponin käsittelyssä - oli kyseessä joko alkeistunnin talutus, jolloin poni ei meinannut liikkua mihinkään tai tarhasta haku.

Vuosi 2012 (C) Taija S.
Tammikuu 2015
Toukokuu 2015
Kolmas mun ratsastushistorian merkittävä poni on gotlanninrussruuna Liukkaan Nathan. Nasti oli ensimmäinen poni, jolla menin Mikkolassa ja ensimmäinen poni jolla laukkasin. Tämän takia poni onkin yksi merkittävimmistä ratsastamistani hevosista. Alkuaikoina en osannut oikein välittää siitä mitenkään, mutta pikkuhiljaa aloin pitämään siitä enemmän ja enemmän. Vuonna 2012 Nastista muotoutui mulle todella tärkeä poni, enkä pystynyt käymään tallilla ilman, että olisin tehnyt sen kanssa jotakin. Ruunan kanssa opin paljon kaikkea uutta, niin käsittelystä kuin ratsastuksestakin. Leirillä vuonna 2013 havahduin siihen, kuinka Nasti liikkui paljon rennommin ja rauhallisemmin kuin aikaisemmin. Se ei ampaissut laukkaan ja oli muutenkin paljon kivempi ratsastaa. Hyppääminen ei ollut ainakaan tuolloin ponin vahvinta alaa, mutta silti halusin hypätä sillä leirikisat - vaikka tiesin, että mentäisiin useasti esteistä ohi. Ja niinhän siinä kävi - radan ensimmäinen este ylitettiin muistaakseni viidennellä kerralla. Tärkeänä poni kysyi pitkään, vaikka touhuilinkin ponin kanssa kerta kerralta vähemmän.

Vuosi 2013 (C) Sanni T.
Tammikuu 2015
Toukokuu 2015 (C) Sanni T.
Neljäntenä merkittävänä ponina on suomenpienhevosruuna Piston Ilo. Ilo oli ensimmäinen vaativampi poni, jolla ratsastin. Vekkuli ja elämäniloa täynnä oleva hieman vanhempi herra. Hoidin sitä muistaakseni koko vuoden 2013 ja se oli ratsunani lähes jokaisella tunnilla. Kehityinkin ihan hurjasti ratsastajana, kun alla oli osaavampi ja vaativampi ratsu. Kehitimme pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta ja se alkoikin näkymään erityisen hyvin esimerkiksi hoitotilanteessa. Ilo muodostui niin rakkaaksi hevoseksi mulle, että hyvästelin sitä usean viikon ennen Ponilaaksoon vaihtamistani. Pari kertaa olen käynyt Mikkolassa oikeastaan vain Ilon takia, nyt tallikäyntejä ei todennäköisesti ole enää tiedossa.

Toukokuu 2014 (C) Sara Kylmälä
Elokuu 2014 (C) Minka
Heinäkuu 2015
Heinäkuu 2015
Viidentenä oleva poni saattaa olla aikamoinen yllätys joillekin. Kyseessä on nimittäin tuttu ponilaaksolainen, nimittäin new forest -ruuna Ellilän Laurent Perrier. Lauri oli melkeinpä jokaisella estetunnilla keväällä 2014 mun vakkarina. Sen kanssa oli helppo perehtyä paremmin esteille ja korjailla vinksallaan ollutta istuntaa. Ruuna myös vaati silloinkin todella paljon ratsastajaltaan, sillä mikäli ratsastaja ei tehnyt töitä, ei myöskään Lauri tehnyt. Pikkuhiljaa alkoi meidän yhteistyö paranemaan ja lopulta uskalsin ilmoittautua myös ensimmäisiin isompiin kisoihini Laurilla. Noh, kisat eivät menneet aivan nappiin ja sen jälkeen olen ollut Laurin selässä todella harvakseltaan - muistaakseni kuluneen puolentoista vuoden aikana tunnille olen saanut Laurin huimat kolme kertaa, yhdelle leikkitunnille ja kahdelle koulutunnille.

Heinäkuu 2014 (C) Pinja N.
Marraskuu 2014 (C) Roosis
Huhtikuu 2015 (C) Henna K.
Toukokuu 2015 (C) Silja S.
Heinäkuu 2015 (C) joku leiriporukasta
Heinäkuu 2015 (C) Pinja N.
Heinäkuu 2015
Elokuu 2015 (C) Pinja N. / Minka
Lokakuu 2015 (C) Sara Kylmälä
Lokakuu 2015 ja ensimmäinen ruusuke Ponilaaksossa ♥ (C) Sara Kylmälä
Kuudes on listan ensimmäinen hevonen ja sen saattavat kaikki arvata. Kyseessähän on tietysti suomenhevosruuna Pärre Ruttu. Olin Rutun kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla tekemisissä muistaakseni maaliskuussa 2014 estetunnin merkeissä. Kyseessä taisi olla ensimmäinen kerta, jolloin hyppäsin jollakin muulla kuin Laurilla. Tunti sujui kyllä oikein hyvin, mutta jokin hevosessa ei vain sytyttänyt. Muutenkin tuolloin tuntui siltä, että Ilosta oli kulunut liian vähän aikaa, joten en osannut välttämättä edes ihastua kehenkään uuteen hevoseen. Kesän 2014 leiri kuitenkin muutti suhtautumistani Ruttuun: pidin hevosesta yhtäkkiä aivan älyttömästi ja se näkyikin siinä, että hyppäsin yhtä tuntia lukuunottamatta kaikki estetunnit Rutulla. Leirikisoissakin 80-90 sentin korkeudella hypätyllä radalla sijoituin lopulta kakkoseksi Rutun kanssa. Halusin mennä sillä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman usein, vaikka Ilo edelleen muistutteli itsestään takaraivossa. Syyskausi oli Rutun kanssa vähän hiljaisempaa, mutta ensimmäisellä yhteisellä koulutunnillamme tammikuussa 2015 Ruttu tuli ehdottomasti suosikikseni. Koko kevään menin suht säännöllisesti Rutulla. Marjokin huomasi jossakin vaiheessa, että keräsin nopeasti itseluottamukseni kasaan epäonnistuneiden tuntien jälkeen juuri Rutun kanssa, joten leirillä tapahtuneen tippumisen jälkeen meninkin kaikki loppuleirin tunnit juuri Rutulla. Tää hevonen on todellakin täyttä kultaa ja se on opettanut mua aivan älyttömästi tän vajaan kahden vuoden aikana. Kova työ palkittiin lopulta lokakuussa 2015, kun hieman riskillä ja kovasti epäillen ilmoittauduin 80-90 sentin luokkaan kisoihin. Kovat ratsukot vastassa mun ekassa kunnon startissa tällä korkeudella, joten en odottanut suurempia. Lopulta sijoituimme toiseksi - ja suuri kiitos siitä kuuluu hevoselle ♥

Millaisia teidän elämänne hevoset ovat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti