sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viholliseni etukaari

Ensimmäisenä kysymys: toimiiko kuvat edellisissä postauksissa normaalisti? Näkyykö ne vai onko vain tyhjä "laatikko"?

Perjantaiselle tunnille lähdin ihan hyvillä fiiliksin. Se hyvä fiilis kuitenkin latistui päästessäni talliin ja kuultuani, että menen esteistuntatunnin Ruuvilla. Viime kerralla meidän koulutunti ei mennyt todellakaan hyvin ja edellisellä estetunnilla tuli maisteltua hiekkaa. Harjasin hevosen pikaisesti, olihan se jo ollut yhdellä tunnilla, jonka jälkeen varusteet niin hevoselle kuin ratsastajallekin ja sitten maneesille. Käytin suosiolla jakkaraa ja pyysin jonkun roikkumaankin, olin meinaan aikaisemmin saanut kiepautettua satulan kyljelle noustessani Ruuvin selkään...

Oltiin molemmat ennen tuntia tosi innokkaita
Alkutunti oli kyllä aivan kamala. Ei tehtävissä mitään, mutta Ruuvi... Se oli todella tahmea ja painoi kädellekin todella kivasti. Alkuverryttelyn jälkeen otettiin jalustimet kaulalle ja alettiin tulemaan neljän puomin puomilinjaa. Ei siinä mitään, mutta puomit piti mennä keventäen... Ilman jalustimia keventäminen on ollut mulle aina hankalaa ja Ruuvin kanssa se oli jotenkin vielä hankalampaa. Puomilinjan jälkeen nostettiin oikea laukka ja laukattiin päätyyn voltti ja siirryttiin pitkän sivun lopussa takaisin raviin. Tehtävä onnistui ihan siedettävästi, vaikka laukan kanssa oli todella paljon ongelmaa. Mun ylävartalo meni nimittäin aivan lysyyn enkä saanut laukkaa pidettyä yllä kovinkaan hyvin. Pikkuhiljaa kuitenkin laukan ylläpito alkoi kuitenkin sujumaan paremmin. Tämän jälkeen otettiin tehtävä, jossa ylitimme puomit harjoitusravissa ja käännyimme välittömästi kentän poikki tehden pysähdys ennen uraa. Tämän jälkeen jatkettiin oikealle laukaten pääty-ympyrä tehden laukanvaihto ravin kautta keskihalkaisijalla ja jatkaen vasemmalle uraa pitkin. Ennen lyhyttä sivua takaisin raviin. Tämä tehtävä sujui alkuun heikosti laukan osalta, mutta parin kierroksen jälkeen se oli ihan siedettävää.

Pian puomit nostettiin pieniksi kavaleteiksi, jotka tulisimme ilman jalustimia. Alkuun mua vähän epäilytti, mutta jo ensimmäisellä kerralla tehtävä sujui kivasti. Laukkakin muuttui heti paljon paremmaksi kun päästiin hyppäämisen makuun. Mitään suurempaa korjattavaakaan ei löytynyt, ainut mitä itse olisin korjannut niin pohkeet kiinni niin laukka olisi säilynyt myös innarin jälkeen. Tultiin parin kierroksen jälkeen sama innari myös jalustimien kanssa ilman suurempia ongelmia, joten siirryimme varsinaiseen hyppäämiseen.
Tehtävä oli simppeli. Meillä oli 3-4 askeleen suhteutettu ristikko-pysty. Tultiin ensin pari kertaa lyhyessä laukassa neljällä askeleella, jonka jälkeen hevoset pidensivät laukan kolmeen askeleeseen - poneilla edelleen neljä askelta. Ristikolla piti laskea hypyn vaiheet 1-2-3 -taktiikalla, joka olikin mulle tuttu vuoden takaa. Tämä onnistui oikein kivasti. Pystyä nostettiin jokaisen kierroksen jälkeen, ja lopulta pysty taisi olla noin 70-80 senttinen. Kerran tultiin ihan kivaa laukkaa, ehkä inasen liian hidasta, jolloin Ruuvi lähtikin sitten aivan älyttömän kaukaa hyppyyn. Enhän mä siinä vaiheessa päässyt hyppyyn mitenkään mukaan, joten lennähdin kivasti ilmaan tömähtäen etukaaren päälle... Oli semmonen tunne tasapainon ollessa täysin toiseen suuntaan kuin mihin ollaan menossa, että kohta maistellaan taas hiekkaa. Jotenkin sain kuitenkin pysyttyä kyydissä.

Pari onnistunutta hyppyä vielä, jonka jälkeen otettiin loppuravit. Ei se tunti nyt kovin kamala ollut, mutta ei kovin onnistunutkaan. Kuitenkin tuli semmonen fiilis, että ehkä sitä pikkuhiljaa kehitytään myös Ruuvin kanssa...

1 kommentti:

  1. Sn blogi on tosi mielenkiintoinen ja kirjoitat hyvin! :) Sait uuden lukijan ;)

    VastaaPoista