3x ensimmäinen

Älkää käsittäkö otsikkoa väärin ;) Kuvista kiitos Netalle ja Saralle, videosta kiitos Mintulle! ♥

Eilisiin kisoihin lähdin vähän ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta oli mahtavaa päästä kisaamaan, vieläpä Rutulla, mutta toisaalta luokan korkeus arvelutti. Luokassa oli kovia ratsukoita, jotka olivat kisanneet aikaisemminkin tällä korkeudella tai jopa korkeammissa. Patu, Lätty ja eräs yksityinen tuntuivat todella kovilta vastuksilta, joten jätin ruusukehaaveet kokonaan.

Mun päivä kisapaikalla alkoi Hevoshullu-luokan lopun katsomisella. Kivoja ratsastajanalkuja siellä näytti olevan, ikäisiksiin ja ratsastajien tasoon nähden taitavia ainakin omaan silmääni. Tässä vaiheessa järjestettiin seuraavien luokkien yhteinen radankävely, johon en ottanut osaa. Radankävelystä ei ole ollut mulle ennenkään juuri hyötyä, joten en kokenut sitä nytkään tarpeelliseksi. Seuraavassa luokassa olikin toimihenkilöhomma liputtajana, mutta koska liputuslinjoja oli vain yksi niin koettiin järkevämmäksi jakaa kolme liputtajaa kahteen eri hommaan: yksi liputtamaan ja kaksi ratahenkilökunnaksi. Puomeja ei tullut kyllä nostettua kertaakaan... Kolmannen luokan kuvasinkin sitten lähes kokonaan ja pelkästään mun kuvauksen aikana tippui muistaakseni kaksi vai kolme ratsastajaa.

En nähnyt Rutun toisen ratsastajan suoritusta kolmosluokan lopusta mennessäni itse hakemaan kypärää, turvaliiviä, kenkiä ja raippaa tallista. Edellinen ratsastaja tulikin juuri pois kentältä, joten nousin heti selkään ja mittailin jalustimet sopivan mittaisiksi. Verkassa aloin aika nopeasti ravaamaan ja ottamaan laukkaa sekä hyppyjä, olihan hevosella jo yksi luokka alla. Pienemmille esteille sain Rutun ratsastettua hyvin, mutta sitten kun esteet olivatkin jo luokkakorkeuksissa, niin alkoi puomit kolista. Pystylle otin luokkakorkeudessa muistaakseni kaksi hyppyä, joissa puomi ei pudonnut (kaksi pudotusta) ja okserille otin kaksi onnistunutta (ei pudotuksia). Okserille olikin jotenkin helpompi hypätä kuin tuolle pystylle, tiedä sitten miksi. Lopetin verkan sitten siihen ja lähdin kävelemään ja opettelemaan vielä rataa kentän viereen. Rata oli onneksi hyvin simppeli: yksittäinen okseri, sarja (okseri-pysty) ja neljä yksittäistä pystyä. Tietysti osa esteistä ratsastettiin kahteen kertaan.

Rata alkoi todella hyvin. Laukka oli vielä rauhallista ja paikkakin osui ykköselle hyvin. Kaarteessa pieni kompurointi, jonka jälkeen tulikin se turbovaihde. Kakkoselle nappipaikka, laukkakin vaihtui. Kolmonen oli monelle haastava okseri suht lyhyellä lähestymisellä - ei ongelmaa. Nelonen pitkä lähestyminen, helppo juttu. Sitten oli vuorossa sarja. Sarja oli oikeasti todella iso, molemmat 90 senttisiä. Ajattelin jo toisen luokan aikana, että sarjalta otetaan puomi mukaan. Mitä vielä, ihan tyylipuhdas suoritus jos voisi sanoa! Itse olin B-osalla vähän turhan huonosti hypyssä mukana, mutta noin yleisesti ottaen. Tämän jälkeen aloin pohtimaan, että missähän mahtoi kutonen olla... Kutoselle tulikin vähän turhan jyrkkä käännös ja kummallinen hyppy, mutta matka jatkui. Seiskalle kääntymisen oli moni unohtanut, joten se oli iskostunut mieleeni erityisen hyvin.

Uusintaan en lisännyt juurikaan vauhtia ja muutenkin menin todella varovasti tehden pitkät tiet. Uusinnan ykkönen oli sama kuin perusradalla. Paikka osui nappiin, kakkoselle lähdettiin aivan älyttömän kaukaa. Kolmonen hyvä, sarja samoin. B-osalle otettiin hipaisu. Radan viimeiselle esteelle otettiin päivän paras hyppy. Tiivistettynä: paras rata minkä olin ikinä mennyt missään kisoissa tai tunneilla!

Jouduin kysymään portinavaajana toimivalta tuntikaveriltani, että oliko rata todellakin puhdas? Kyllä se oli. Tässä vaiheessa taisin saada jonkun paniikkikohtauksen tyylisen, sillä mun hengittäminen vaikeutui huomattavasti. Kuullessani sijoittuneeni toiseksi aloin itkemään onnesta. En ollut todellakaan odottanut sijoitusta! Mun eka 80-90cm luokka, mun ekat estekisat Rutulla, mun ensimmäinen puhdas rata ikinä kisoissa... Itse asiassa olin odottanut täysin päinvastaista! Näin menimme yhdessä Pinjan kanssa palkintojenjakoon. Totesinkin siinä, että en olisi ikinä uskonut olevani hänen kanssaan saman luokan palkintojenjaossa! Kunniakierros tuntui jotenkin todella hyvältä, sillä olin aina haaveillut pääseväni sellaiselle. Ja nyt se tuli ihan puskista.

(C) Minttu

Mä en voi muuta kuin kiittää kaikkia niitä, jotka on tsempannu ja opettanu mua paremmaksi ratsastajaksi. Musta tuntuu, että mua tullaan näkemään (toivottavasti) Rutun kanssa jatkossakin esteradoilla, ehkäpä enemmän kuin kouluaitojen sisällä ;)

(C) Henkka

Viet multa jalat alta aina kun sä katsot maahan,

ja hymyilet mun hymylle.
Voisin ottaa susta kiinni

ja pyytää jäämään vielä hetkeksi.

(C) Minttu

Sä oot mulle kaikki kaikessa,

miks sen sanominen on niin vaikeeta.

En tahdo itseäni satuttaa mut mä tiedän,

sä oot juuri se oikea