lauantai 18. huhtikuuta 2015

Jospa nyt onnistaisi

Nimittäin kisoihin pääsyssä. Viimeksihän sain ikävän influenssan juuri kisapäiväksi, jolloin jouduin perumaan kisat. Nyt kuitenkin ollaan terveiden kirjoissa ja omakin "kisakausi" saadaan vihdoinkin avattua Rutun kanssa. Illalla julkaisen kisapostauksen, jossa toivottavasti komeilevat tavoittelemani prosentit! :)

(C) Roosis


Perjantaina olin tallilla jo todella ajoissa, joten kerkesin auttelemaan yhtä alkeistuntilaista hevosen purkamisessa. Kun sitten vihdoin pääsin hakemaan Ruttua sisälle, meni se jahtaamiseksi. Tai no, en päässyt porttia pidemmälle, sillä tarhassa oli kieltämättä nilkkaan saakka mutaa ja jalassani mulla oli lyhytvartiset turvakengät. Siinä sitten houkuttelin hetken aikaa, mutta eihän siitä mitään tullut - heti kun Ruttu tuli kosketusetäisyydelle, niin ruunan tarhakaveri hätisti sen pois. Tehtiin sitten vaihto niin, että Makkaran hakenut tyttö - jolla oli saappaat - antoi Makkaran hetkeksi mulle ja meni itse pyydystämään Rutun. Pitäisköhän mun hommata saappaat ja varastoida ne jonnekin Ponilaaksossa tälläisiä kelejä varten? Toivottavasti Ruttu on huomenna sisällä kun tulen tallille...

Kun pari muuta ratsastajaa taisi kärsiä kuraisesta ponista, niin minä sain lähes puhtaan liinakon. Ruttu ei pahemmin piehtaroi, mutta oli senkin selässä pieni kurakohta. Jalat tosin oli sitäkin kuraisemmat, enkä edes tajunnut pestä niitä ulkona... Pitkän mietinnän jälkeen päädyin laittamaan kannukset - ihan vain kokeilumielessä kisapäivää ajatellen. En ollut ikinä aikaisemmin mennyt Rutulla kannuksilla, siihen kun ei ole ollut tarvetta, mutta nyt tuli sekin kokeiltua.

Tunnilla treenattiin, kuten arvata saattaa, kisoissa tehtäviä asioita. Pääosin tehtävät olivat K.N. Specialista, mutta teimme myös muutaman kohdan helposta C:stä. Aloitettiin tunti alkukäyntien jälkeen ravaamalla: tallin puoleiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura ja toisen pitkän sivun keskelle, S-kirjaimeen, tehtiin siirtyminen käyntiin kolmen askeleen ajaksi. Kiemura sujui alusta saakka ihan kivasti, mutta siirtymisissä oli pientä hiomista. Osittain hiomisen tarve johtui siitä, että olimme tunnin ainoa hevosratsukko, mutta osittain myös sekä omasta että hevosen hitaudesta. Loppua kohti siirtymiset parani. Olen vain iloinen, ettei meillä ole tälläisiä siirtymisiä ja muutenkin koko ohjelma on vain ravia ja laukkaa yhden pysähdyksen ja peruutuksen lisäksi.
Tämän jälkeen alettiin tulla harjoitusravissa pituushalkaisijalle ja kääntyä joko vasemmalle tai oikealle C-päädyssä, jonka jälkeen tehtiin lävistäjällä askeleenpidennys keventämättä. Mulle tulee tässä aivan varmasti ongelmia, sillä ohjelmassa, jonka ratsastan, on yksi askeleenpidennys keventämättä. Täytyy vähän harjoitella sitä vielä verkassa... Ei siinä muuten mitään ongelmaa ole, mutta omat kantapäät nousevat pilviin, eikä Rutulla ole mikään maailman tasaisin ravi - ainakaan kolmen kuukauden tauon jälkeen... Mun olikin pakko välillä keventää, sillä tuntui, että kaikki sisäelimet olivat kääntyneet ympäri jo muutaman kierroksen jälkeen.

Sitten otettiinkin mukaan jo laukkaa. Vasemmassa kierroksessa käännyttiin S-kirjaimessa kohti toista pitkää sivua ja nostettiin vasen laukka I:ssä. Jatkettiin laukassa päätyyn, jossa tehtiin pääty-ympyrä. Tämä on K.N. Specialista, joten olinkin alkuun fiiliksellä "mitä Marjo oikein selittää, en tajuu sanaakaan", mutta sitten tajusin idean. Tehtiin normaalia pienenpi pääty-ympyrä, ja koska olin ainoa hevosella ratsastava, en saanut kuin yhden vai kaksi onnistunutta kertaa. Mutta siihenkin olin tyytyväinen. Seuraavana tultiin laukkalävistäjä HB, jonka jälkeen siirrettiin käyntiin. Tämäkin siis K.N. Specialista. Arvatkaapa vaan kuka unohti, että piti siirtyä käyntiin eikä raviin... Noh, ei muuta kuin uutta yritystä kehiin - tai pikemminkin kahta vai kolmea yritystä. Ruttu ei nimittäin tahtonut siirtyä käyntiin kovinkaan helposti, mutta onnistui se joten kuten.
Oikeassa kierroksessa sitten otettiin helpon C:n asiaa vähän. Kaikkihan siinä ohjelmassa on simppeliä, mutta otimme hiottavaksi laukkaympyrän ja laukkalävistäjän. Ensin pureuduttiin laukkaympyrään. Ympyrä meillä meni vähän kaahailuksi, jolloin mulle riitti ja otin kannukset pois. Heti kun sain kannukset katsomon puolelle niin Ruttu muuttui tutuksi ja helpoksi ratsastaa. Vanha tuttu Ruttu oli palannut! Ympyrä alkoi sujumaan heti paljon paremmin. Laukkalävistäjällä Ruttu kompuroi ensimmäisellä kerralla, jolloin omassa niskassa tuntui pientä kipua nykäisyn voimasta, mutta se meni hetkessä ohi. Seuraavalla kerralla meni jo paljon paremmin. Tämähän oli mun ja Katin viime syksyn bravuuri treeneissä, kisoissa taas meni keskiarvoltaan kutosen arvoisesti.
Loppuraveissa kokeilin vielä suoraan pysähtymistä ravista ja peruutusta, joka sujui todella kivasti. Menin myös pariin kertaan kolmikaarisen kiemuran, joka ei todellakaan ole vahvimpia ratsastusradan teitä omalla kohdallani. Tietääpä ainakin mitä pitää treenata verryttelyssä. Tavoitteena olisi saada nyt se 60% rikki, syksyllähän se oli vajaan prosentin päässä. Eikä se 60% nyt niin mahdottomalta ajatukselta tunnu - nyt kun peruutukset saattaa mennä suoraankin...




































Niin ja jatkaakseni kisalinjalla, sain päätettyä hevosen ja luokan seuraestemestaruuksiinkin! Mullahan tuli tässä kohtaa pieni ongelma, sillä olin ajatellut meneväni Rutulla 70-80cm, mutta jo torstaina eli pari päivää kutsun julkaisun jälkeen oli se jo varattu. Marjolta sitten kysyin mielipidettä, että olisiko ihan hullu idea, jos menisin Sepolla samaisen juniorimestaruusluokan. Ja nyt nimeni komeilee listassa - vieressä lukee Sefir, luokka III JM. Eli parin viikon päästä kilpaillaan jo ensimmäisistä mestaruuksista! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti