lauantai 21. helmikuuta 2015

Jakkara

Pahoittelen jälleen hiljaisuuttani blogin suhteen, mutta mitään ei ole oikeasti tapahtunut. Mulla oli tällä viikolla kolme koetta - matikka, maantieto ja ruotsi - ja viime viikolla yksi. Ruotsin kokeeseen luin kerrankin kunnolla eli monena iltana ja vielä ennen koetta, mutta muihin ei intoa oikein riittänyt. Kai se on ne ruotsin kokeiden Småpratit, josta tällä kertaa sai huimat 40 pistettä jos oikein muistan. En tiedä onko niitä enää näissä uusissa kirjoissa - meidän koulun ysiluokkalaisilla käytössä siis todella vanha kirjasarja nimeltä Fritt Fram, muilla on sitten jo uusi sarja eli På Gång - mutta meidän kirjassa on siis kappaleisiin liittyvä tilanne, esimerkiksi tässä kokeessa oli aiheena lipun ostaminen rautatieasemalla. Yhteishakukin kolkuttelee jo ovella: haku alkaakin jo tiistaina, mutta me teemme haut vasta loman jälkeen. Itsellä hakujärjestyskin on vielä aivan avoin, hakupaikat ovat kyllä jo selvät. Siitä olen jo varma, että paikkakunnalle jäädään.

Joo älkää välittäkö mun ratsastuksesta - eka tunti Makkaralla vappuna 2014. Tuntuu, että nää samat kuvat pyörii postauksesta toiseen, mutta kun ei ole uusia kuvia niin ei sitten ole.
Mutta nyt eiliseen tuntiin. Sanoinkin tallilla ennen autosta lähtöä, että onpas täällä valoisaa - kello oli viisi ja näki vielä todella hyvin eteensä, kun taas edellisellä viikolla oli jo vähän hämärää. Olin aika varma estetunnista, ja kun listassa luki että 17.30-18.30 esteet olin tyytyväinen. Mutta siihen, että kohdallani luki Makkara en ollut oikeastaan lainkaan tyytyväinen ja suustani kuului lause Voi herranjumala. No, mikäs siinä - kauhukuvat silmissä varustin ponin kuntoon ja lähdettiin maneesille. Muistan liiankin hyvin erään leiriläisen suht pahalta näyttäneen tippumisen leirikisoissa Makkaralta, ja olin aivan varma siitä että tipun jälleen. Jätin kannukset tällä kertaa varuksi talliin, nyt jälkikäteen mietittynä niistä olisi saattanut ainakin alkutunnista olla jotakin apua.

Marjo oli koonnut suhteellisen helppoihin paikkoihin esteitä: tallin puoleisella pitkällä sivulla oli kuuden askeleen suhteutettu ristikko/pysty-okseri -linja ja toisella pitkällä sivulla kolmoissarja pysty-pysty-okseri -linja kahden askeleen väleillä. Keskellä kenttää oli ristikko pisteessä I ja oven puoleisessa päädyssä oli pysty. Alla vielä taiteellinen havainnollistava kuva esteistä.


Yritin saada Makkaran liikkumaan jo alkukäynneissä eteenpäin ja pidin ohjatkin normaalia tiukempina, sillä ruunan tuntien se saattaisi säikähtää aina siellä maneesin nurkassa olevaa pöytää. Alkuverkoissa Makkara oli oletetusti tahmea, tosin ei niin tahmea kuin viime syksynä. Tultiin sitten pääty-ympyrälle ja tultiin ravissa kaaressa olevaa puomisarjaa vasemmassa kierroksessa. Ensimmäiselle puomille tultiin aina vähän liian reunaan, mutta pikkuhiljaa päästiin vähän keskemmälle. Puomisarjan viimeisille puomeille tultiin kyllä aina ihan keskelle. Tultiin sama vielä laukassa, ja Makkara meni oikeasti eteen vaikka jouduinkin kääntämään ulko-ohjalla ja sisäpohkeella reippaastikkin puomisarjalle tullessa. Menin tehtävää pääosin kevyessä istunnassa, sillä en oikeasti osaa istua ponin laukassa enkä kyllä muutenkaan ratsastaa sitä. Tämän jälkeen mulle tuli jo kuuma, joten mun piti ottaa takki pois - tietysti piti tulla Makkaran selästä alas ensin. Oikeassa kierroksessa tultiin myös pääty-ympyrää, jossa ylitettiin puomeja ja tähän kierrokseen Makkara liikkui tahmeammin kuin toiseen.
Kunnon hyppääminen aloitettiin vasemmassa kierroksessa ravihypyillä suhteutetun ristikolle, jonka jälkeen piti saada myötälaukka. Jos laukka oli väärä, piti jatkaa puomille jossa vaihtaa laukan. Myötälaukan nostaneetkin saivat ylittää puomin. Makkara ravasi todella tahmeasti, ja ensimmäinen hyppy tuli itselle vähän yllättäen, joten jäin ihan vähän jälkeen hypyssä. Toisella kerralla Makkara liikkui vähän paremmin ja hypystäkin tuli parempi. Molemmilla kerroilla nousi myötälaukka.
Vaihdettiin suuntaa, ja alettiin tulemaan koko suhteutettua, jota ennen hypättiin päädyn pysty. Tässä vaiheessa Makkaraa alkoi laiskottamaan - tai sitten en vaan todellakaan osaa ratsastaa sitä - ja kesti tovi ennen kuin sain sen edes laukkaamaan siedettävän reippaasti. Pystylle tultiin vähän huonosti, mutta suhteutetulle ruunaan tuli hetkellistä poweria ja päästiin väli vaaditulla kuudella askeleella. Toisella kerralla sama toistui, vauhti oli kuitenkin ehkä jonkin verran reippaampi.

Oikeassa kierroksessa tultiinkin sitten kertaalleen rata. Tultiin oikeassa kierroksessa ensimmäisenä kolmoissarja, jonka jälkeen suhteutettu, pysty ja ristikko, jolta jatkettiin oikealle. Makkara oli tähän suuntaan paljon reippaampi ja miellyttävämpi ratsastaa. Kolmoissarja sujui, samoin suhteutettu. Pystylle pientä ongelmaa mutta päästiin yli. Pystyn ja ristikon välillä ravirikko, mutta kerkesin nostamaan uuden laukan ennen estettä. Rata oli omasta mielestäni ihan sujuva, vaikka kolmoissarjalla oma tasapaino ei ollut ihan hallussa - jäin nimittäin liian alas/eteen hyppyjen jälkeen. Tää pitäis todellakin korjata, ja siihen auttaakin vain treeni.





Makkara ei lopulta ollutkaan niin kamala ja jopa toivoin sitä jatkossa estetunneille! Nyt joku varmaan miettii että mikä ihmeen jakkara. Ennen yhtä omaa hyppyvuoroani yrittäessäni saada Makkaraa liikkeelle sanoin/karjaisin että Makkara nyt eteen niin Marjo kuuli sen lauseena Jakkara nyt eteen. Tästä siis otsikko Jakkara. Ei kovin merkittävä asia, mutta joku olisi sitä kuitenkin kysynyt ;)
Ensi viikon tunnista en ole vielä 100% varma, sillä tunnit ovat loman takia jo päivällä enkä tiedä onko oma tuntini juuri tuolloin perjantaina. Kuvia ei ole ensi viikolla tulossa - ellei nyt joku välttämättä halua tulla, en toki pistä pahakseni. Siinä tapauksessa haluan kyllä jotain viestiä että osaan ottaa tuon kameran mukaan... :D Näillä näkymin tuoreita kuvia on tulossa viimeistään 20. maaliskuuta, ehkä jo viikkoa aikaisemmin, riippuen siitä miten vain saadaan sovittua.

2 kommenttia:

  1. Melko outo nimi tällä hepalla :D Toi on tosiaan mahtavaa, kun on jo hiukan pidemmälle valoisaa! :)

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää että itsekin kun aloitin Ponilaaksossa niin tuli monestikin hymähdeltyä tälle ruunalle :D

      Poista