Nimensä veroinen?

Mistähän mä oikein alottaisin tän postauksen, tänään kun tapahtui aika paljon asioita jos vertaan normiperjantaihin. Käytiin nimittäin naapurikoulussa katsomassa Duudsoneita - tai siis paikalla oli vain Jarppi ja HP - jota en oikeasti odottanut innolla, mutta se tunti meni kyllä aivan liian nopeasti. Aiheena oli kiusaaminen, ja ihme kyllä varmasti jokainen oppilas salissa kuunteli. Ei siis mikään turha reissu - missattiinpahan enkun- ja musiikintunnit sekä osa äikäntunnista.

Mussu leirillä 2014

Mutta nyt siihen ratsastukseen. Tänään siis hypättiin, ja listalla luki mun kohdalla Mussu. Ensimmäinen ajatus taisi tuolloin olla että saan maistella jälleen hiekkaa. Ei muuta kuin poni kuntoon ja maneesille. Maneesissa oli keskihalkaisijalla neljän esteen linja, joiden vieressä oli kaksi estettä. Alkukäynneissä Mussu käveli laiskasti eteen, ja alkuverkka kului samalla kaavalla. Laukka ei meinannut nousta oikein ollenkaan, ja kun raipalla muistutin niin takapää lensi - ja lensi muuten välillä myöhemminkin. Saatiin me lopulta muutama pätkä laukkaa, joten ihan kylmiltään ei siirrytty puomeille.

Aloitettiin siis tulemalla laukassa lävistäjällä vinosti puomit, jonka jälkeen piti saada laukka vaihdettua. Myönnän, että me ei Mussun kanssa saatu ainuttakaan laukanvaihtoa - oltiin aina joko risti- tai vastalaukassa - tosin se oli jo ennalta-arvattavissa. Jo tässä kohtaa sijainen antoi ohjeeksi pitää ponin pää kunnolla ylhäällä, ettei se valahda pitkäksi. Hyvä neuvo, sillä Mussu oli jotenkin sillä tuulella että mitä tahansa saattoi tapahtua. Tultiin samaa tehtävää, mutta siihen lisättiin myös toinen lävistäjä samalla tavalla suoritettavaksi. Ei ne laukat vaihtunut vieläkään, mutta kun puomit muutettiin esteiksi ja mentiin sama tehtävä niin kyllä muuten vaihtui! Mussulla oli hurjasti energiaa, ja mulla oli pieniä vaikeuksia keskittyä vauhtiin, ponin pään ylhäällä pitämiseen ja pohtimiseen mistä poni hyppää. Niinpä osa hypyistä oli vähän omituisia, mutta kyydissä pysyttiin.

Sitten alettiin hyppäämään linjaa, jossa oli neljä estettä: pieni pysty, ristikko, pysty ja pysty. Ensimmäisellä kerralla ei mitään ongelmaa, vikalle esteelle tultiin ehkä vähän pohjaan kun poni valahti hiukan pidemmäksi. Toiselle kerralle ensimmäinen pysty nostettiin okseriksi, ja kahta viimeistä pystyä korotettiin hiukan. Toinen kerta menikin samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta kun suuntaa vaihdettiin niin alkoikin tapahtua...

Mussu laukkasi reippaasti eteen, ja käänsin aivan normaalisti linjalle, mutta poni hyppäsi oudosta kohtaa - en muista oliko liian kaukaa vai liian läheltä - joten tasapainoni horjahti, enkä saanut sitä korjattua mitenkään kahden askeleen välissä, jonka lisäksi Mussu laski ihanasti päätään. Lensinkin sitten oikein kivassa kaaressa juuri ja juuri seuraavan esteen yli poski ja leuka edellä maahan. Silmissä oli hiekkaa. Suussa oli hiekkaa. Hiekkaa oli myös hupparin ja turvaliivin sisässä. En muista tippumisesta juuri mitään: ensimmäisen esteen jälkeen seuraava selvä muistikuva on siitä kun nostan pääni hiekasta. Ihan ehjänä kuitenkin pysyin, mitä nyt huulesta tuli vähän verta ja poskea vähän jomotti mutta mua ei huimannut yhtään ja näinkin aivan normaalisti sen jälkeen kun olin käynyt vessassa pesemässä hiekan kasvoilta. Sijainen pohti ennen vessaan poistumistani että pitäisköhän mun enään kavuta selkään, mutta maneesiin palattuani otin Mussun sitä pitäneeltä tytöltä ja kapusin takaisin kyytiin.

Koska halusin hypätä vielä enkä vain seisoskella, sain päättää haluanko hypätä kahdeksikko + linja -tehtävän vai pelkän kahdeksikon. Valitsin jälkimmäisen, sillä poni oli kuitenkin seisonut vajaat kymmenen minuuttia. Ensimmäiselle esteelle tuli huono hyppy ja meinasin taas tulla alas (:D), mutta ylimääräisen ympyrän jälkeen sain hypättyä kaikki esteet todella kivasti siihen nähden että kymmenen minuuttia aikaisemmin olin tippunut pahimman tippumiseni ikinä. Hypättiin koko ryhmä vielä linja erikseen ja Mussu hyppäsi todella kivasti vaikka itse jännitin estettä jolta olin tippunut.

Mussu joulukuussa estetunnin jälkeen

Elossa kuitenkin ollaan, mutta en ole vieläkään saanut kaikkea hiekkaa pois silmästä, joten näkö on sillä vähän huonompi kuin toisessa. Se aukeaakin toista vähän huonommin - vai johtuuko vain väsymyksestä -, joten jos tää ei mene yhtään parempaan suuntaan niin matkaan maanantaina ennen liikuntatuntia terkkarille. Mitään ei kuitenkaan murtunut, päätä ei jomota ja olo on muutenkin normaali eli selvisin säikähdyksellä.