Uusia tuttavuuksia

Tässäpä teille vielä muutama kuva, jotka olen ottanut tässä parin päivän aikana. Muitakaan kuvia en keksinyt kuvittamaan tätä postausta, sillä en tämänpäiväisestä tallireissusta huolimatta kuvaillut paria kännykkäkuvaa enempää - jotka muuten tulee blogin puolelle alkuviikosta, viimeistään sitten tammikuun alkupuolella puhelinta tyhjentäessäni.

Tänään siis pääsin kaverini kanssa ratsastelemaan hänen vuokriksillaan. Kaksi ponia, risteytysponiruuna Hakke ja newforestinponiruuna Irkku, sekä ylläpidossa oleva suomenhevosruuna Urpo ottivat meidät hyvin vastaan, vaikka ponimainen pilke poneilla vilkahtelikin silmäkulmissa. Otettiin ensimmäisenä talutusponiksi pienin poni Hakke, jonka pistimme nopeasti kuntoon. Kiltti, vanha ratsastuskoulun poni, käveli kiltisti kaverini isän vierellä talutettavana, joten lähdimme laittamaan Irkkua ja Urpoa kuntoon maastoreissua varten. Itse menin siis Irkulla, 18 vuotiaalla ruunalla.

Maasto meni kyllä tosi kivasti. Irkku oli sopivan tasainen koko matkan, ja vaikka ei välillä meinattu pysyä Urpon ja kaverini perässä, ei se menoa haitannut. Otettiin suunnaksi pienten mutkien - ja laukkamäen - jälkeen pelto, jolla oli hyvä rallitella. Kieltämättä pelto oli ainakin 500 metriä pitkä, mutta ei jaksettu mennä kuin reilun puolen välin ravaten, jonka jälkeen tultiin sitten takaisin tulosuuntaan laukalla. Meidän piti rallitella oikein kunnolla, mutta saatiin päähämme hypätä pientä maastoesteen tyylistä, noin 50-60 senttistä estettä joka oli keskellä peltoa. Nappasin nopeasti pajunoksan raipaksi ja sitten aloitettiin. Tultiin tää este muistaakseni kolmeen vai neljään kertaan. Irkku hyppäs todella hyvin, vaikka ekalla kerralla hipaistiin estettä ja viimeisellä kerralla lähdin itse hyppyyn aivan liian aikaisin.

Seuraava kohde oli joko pelto, jossa oli ihan kunnon esteitä - tai no, puomeja ja tolppina ämpäreitä ynnä muuta, mutta verrattuna meidän "maastoesteeseen" oli nää ihan kunnon esteitä - tai sitten toinen pelto, jossa voitais ottaa kunnon laukkatreeniä mäkeen. Valittiin jälkimmäinen ja ratsastettiin tietä pitkin kohti tätä peltoa. Hetken laukkaamisen jälkeen kaverini sai päähänsä, että vaihdetaan hevosia - no, mikäs siinä. Naureskeltiin siinä sitten kun en millään meinannut päästä Urpon selkään, vaikka kovin korkea ei tämä kaveri olekaan - "vain" noin 150 senttinen. Rakastuin tän ex-ravurin laukkaan ja parin laukkapätkän ja pienen koulutuuppailun jälkeen päätettiin aloittaa "mäkitreeni". Urpohan ampaisi salamana heti mäen ylös ja olin yhtä hymyä kävellessämme takaisin tallin eteen. Vaikka poniratsastaja olenkin, tulee mulle silti todella kotoinen olo suomenhevosen selässä - olisinko mä sittenkin suokkiratsastaja? Toivottavasti pääsisin vielä toistekin puskailemaan tuonne!

Uudistuneen Hippolan myötä oon löytänyt nyt ainakin kymmenen uutta blogia lukulistalleni enkä edes katsonut kaikkia Hippolaan liitettyjä blogeja. Omakin blogini löytyy nykyään myös sieltä, ja jonkinajan kuluttua voinkin alkaa miettiä onko uusia lukijoita ilmaantunut - ainakin nyt Hippolasta on vierailijoita tullut melkein kymmenen kertaa. Katsotaan kauanko Naurava Ponityttö Hippolan listoilla roikkuu... :)