Kolmen kuukauden tauon jälkeen...

Kaikista kuvista ja videoista taas kiitos Roosikselle!

... pääsin pitkästä aikaa hyppäämään. Vaikka kouluratsastaja olenkin, niin esteet tuo kivaa vaihtelua tunteihin. Tallille en mennyt kuitenkaan yksin: mua aikasemmin Roosis oli tullut taas kuvailemaan ja meidän kyydillä tuli eräs toinen kaverini katselemaan millaisella tallilla oikein ratsastan nykyään. Kohdallani luki Ruttu ja odotin tuntia innolla. Hevonen kuntoon ja eikun maneesiin.

Meidän meno ei ollut ehkä ihan parhaimmasta päästä, enkä ala selittelemään tehtäviä sen kummemmin. Kaikki tehtävät ensimmäistä lukuunottamatta näkyvät videolla, ja se ensimmäinenkin näkyy vilaukselta tuossa aivan alussa. Ensimmäinen tehtävä kuitenkin oli tulla laukkapuomit, jotka olivat tuo sininen, kuutisen askelta aikaisemmin ollut puna-valkoinen ja päädyssä ollut punavalkoinen. Tehtävä sujui ihan ok. Muutettiin sitten toiseen suuntaan niin että sinisen sinisen puomin jälkeen siirryttiin raviin, nostettiin uusi laukka, ylitettiin oven puoleinen puomi ja pysähdyttiin. Tää tuotti meille eniten ongelmia, eikä varmaan ainuttakaan puhdasta suoritusta saatu aikaan.

Varsinainen hyppääminen alkoi "näyttävästi" näin:

Huono, mutta ainut hyppykuva.

Taidettiin kieltää tolle samalle ristikolle molemmilla kierroksilla kerran. Koskahan mä opin sen, että lähestyessä estettä täytyy pitää ne pohkeet kiinni? Lopputunti menikin sitten paremmin ja hypyt parani aina joka kierroksella. Muutamia ravirikkoja tuli, mutta käännöksetkin oli haasteellisia.

Hevonen, jonka selässä tunnen oloni pieneksi ♥

Muiden hypätessä ratoja, innostuttiin ottamaan parit kuvat

Marjon "uusintaradalle" (näkyy videolla, pätkä jossa paljon kaarteita) otettiin myös aika. Kaarteet oli meille tosi hankalia, ja ratakin alkoi todella mallikkaasti kompuroinnilla ensimmäiselle esteelle. Toisen esteen jälkeen tuli ravirikko, ja neljännen jälkeen mun tasapaino petti mutta jatkettiin hyvällä vauhdilla. Viimeiselle esteelle tultiin vähän pohjaan ja hyppy oli vähän tökerö. Aika oli meillä loppujen lopuksi 32 sekuntia ja risat. Aika sijoitti meidät porukan neljänneksi - jep, kaikki muut tunnilla oli poniratsukoita. Meitä hidasti tosi paljon noi tiukat käännökset, mutta saatiin kirittyä aikaa kiinni noilla parilla pidemmällä suoralla. Kunniakierroksella aina niin rauhallinen Ruttu sitten vähän innostui enemmän ja osa päädystä mentiinkin pomppimista yrittäen. Loppuverkkaan ruuna sitten muuttui tyypilliseksi itsekseen - rauhallisuuden perikuvaksi.